lihaslyhkäisyn

Lihaslyhkäisyyn (lihasslyhkäisy) viitataan lihaksen tai lihas-jänne-yksikön pysyvään lyhentymiseen, joka rajoittaa lihaksen ja nivelen liikkumista sekä voi heikentää toimintakykyä. Tilaa ei pidä sekoittaa ohikiitävään jäykkyyteen vaan kyse on rakenteellisesta muutoksesta, jonka vaikutus voi olla sekä paikallinen että laajempi.

Syet ja taustatekijät vaihtelevat, mutta yleisiä tekijöitä ovat pitkäaikainen immobilisaatio, toistuvat vammat ja arpeutuminen, krooninen tulehdus sekä palovammat. Neurologiset tilat, kuten aivohalvaus tai lapsuuden keskushermoston sairaudet, voivat altistaa lihaslyhkäisyille. Myös ikääntyminen ja pitkäaikainen haitallinen venyttäminen voivat edistää tilaa, jossa lihas menettää joustavuuttaan ja pidentymäänsä.

Oireet ja diagnosointi keskittyvät liikeradan rajoittumiseen ja jäykkyyteen. Passiivinen ja aktiivinen liikelaajuus voivat olla vähentyneet. Kliininen arviointi sisältää nivelen liikeradan mittaamisen goniometrialla sekä muiden syiden poissulkemisen. Kuvantaminen on yleensä tarpeetonta yksittäisissä tapauksissa, ellei epäillä rakenteellisia muutoksia tai osatekijöitä.

Hoito ja hallinta painottuvat fysioterapiaan sekä kotiharjoitteluun. Venyttelevät ja liikettä ylläpitävät ohjelmat, serial casting tai tukilaitteiden käyttö voivat pidentää lihasta takaisin sen toiminnallista pituutta. Tarvittaessa voidaan käyttää botuliinitoksiini-injektioita spastisuuteen liittyvien kireyksien vähentämiseksi tai harkita kirurgista lihaksen pidentämistä sekä kiinnikkeiden vapauttamista vaikeissa tapauksissa.

Ennuste riippuu taustalla olevasta syystä ja hoidon aikaisuudesta. Varhainen ja aktiivinen kuntoutus parantaa liikelaajuutta ja vähentää uusien lyhkäisyjen syntyä; pitkälle edenneet tilat voivat olla osittain tai kokonaan korjaantumattomia. Ennaltaehkäisy perustuu säännölliseen liikuntaan, venyttelyyn ja vammautumisten ehkäisyyn.