latausannoksen

Latausannoksen (loading dose) on lääkehoidossa käytettävä alkuannos, jolla pyritään nopeasti saavuttamaan terapeuttinen plasman pitoisuus. Latausannoksen jälkeen annetaan ylläpitovaiheen annoksia, joilla pitoisuus pidetään tasaisena. Latausannoksen tarve ja määrä perustuvat lääkkeen farmakokinetiikkaan, kuten tilavuuteen jakautuminen ja eliminaatioon sekä potilaan fysiologisiin ominaisuuksiin. Latausannosta käytetään erityisesti lääkkeillä, joilla plasman pitoisuus tulisi saavuttaa nopeasti tai joilla hoitovaikutus riippuu tietyn kapean terapeuttisen pitoisuusikkunan saavuttamisesta.

Käyttökohteet ja tavoitteet voivat vaihdella. Latausannosta suunnitellaan esimerkiksi antibiooteilla, joiden tehokkuus riippuu nopeasti saavuttavasta target-pitoisuudesta, sekä joissakin syöpä- ja kipulääkkeissä, tai digoksiinilla sekä muilla sydän- ja verisuonilääkkeillä, joissa nopea lähestymispitoisuus parantaa kliinistä vastettä. Latausannosta voidaan toteuttaa suonensisäisesti (bolus) tai sekä suun kautta että infuusiona riippuen lääkkeestä ja potilaan tilasta.

Laskenta ja turvallisuus. Latausannos voidaan arvioida kaavalla LD = Cp_target × Vd / F, jossa Cp_target on tavoiteltu plasmapitoisuus, Vd tilavuus jakautuminen ja F bioavailabiliteetti. IV-annossa F on 1, joten LD = Cp_target × Vd. Latausannosta seuraa usein huolellinen seurantaa: lääkkeen veripitoisuudet, munuaisten ja maksan toiminta, potilaan ikä, paino ja muut lääkitykset. Latausannosta ei käytetä kaikilla lääkkeillä, ja sen toteuttaminen voi aiheuttaa toksisuusriskin, jos potilaan elimistö ei pysty käsittelemään suurta kertaluonteista annosta.

Näytöt ja rajoitteet. Latausannostukset ovat kliinisessä käytössä tilapäisiä ratkaisuja, jotka on räätälöitävä yksilöllisesti. Ne voivat nopeuttaa hoidon alkua ja varmistaa nopean terapeuttisen vasteen, mutta ne edellyttävät huolellista suunnittelua ja toteutusta toteutetyssä kliinisessä kontekstissa.