laskimotromboosista

Laskimotromboosi tarkoittaa laskimoon muodostuvaa veritulppaa. Yleisimmässä muodossa, syvä laskimotromboosi (DVT), hyytymä muodostuu alaraajoihin tai lantion alueelle. Mikäli hyytymä irtoaa, se voi kulkeutua keuhkoihin ja aiheuttaa keuhkoembolian (PE), joka voi olla hengenvaarallinen.

Taustalla on Virchowin triadi: verenkierron hidastuminen, laskimopään endoteelin vaurio sekä veren hyytymistekijöiden aktiivisuus. Riskitekijöitä ovat pitkäaikainen immobilisaatio, suuri leikkaus tai synnytys, raskaus, syöpä, hormonaaliset hoitomuodot sekä tupakointi, liikalihavuus ja perinnölliset tai hankitut trombofilian muodot. Myös pitkäaikainen matkustaminen ja loruttuneet sairaudet lisäävät riskiä.

Oireet riippuvat sijainnista. DVT: turvotus, arkuus, lämpö ja punoitus yhdessä jalassa. PE: äkillinen hengenahdistus, rintakipu ja nopea sydämen syke; yskiminen voi olla verensekaista. Diagnoosi perustuu yleensä alaraajojen duplex-ultraäänitutkimukseen. D-dimerin mittaus voi auttaa epäilyn alkuvaiheessa, ja keuhkoembolian epäiltäessä käytetään CT-angiografiaa tai V/Q-skanneja.

Hoito tähtää hyytymisen estoon ja oireiden lievittämiseen. Yleensä hoitoon kuuluu antikoagulaatio, joka voidaan aloittaa NOAC-lyhenteillä (esim. apiksabaani, rivaroksabaani, dabigatraani, edoksabaani) tai varfariinilla, joskus aluksi lyhytaikaisena injektihepariinihoitona. Hoidon kesto riippuu syystä: tavallinen 3 kuukauden hoito, pidempi hoito harkitaan, jos riskitekijät jatkuvat tai epäilyjä esiintyy. Ennaltaehkäisy painottaa nopeaa mobilisaatiota ja kohdennettua tromboprofilaksia kirurgian tai pitkän immobilsisoinnin yhteydessä. Kompressiosukat voivat lievittää posttromboottisen oireilun riskiä.

Laskimotromboosi on vakava, mutta asianmukaisella hoidolla sekä komplikaatioita että uusintatapausten riskiä voidaan vähentää.