laparoskooppisia

Laparoskooppisia on kuvaileva termi, joka viittaa laparoskoopin avulla tehtäviin kirurgisiin toimenpiteisiin sekä siihen liittyvään tekniikkaan, instrumentteihin ja työskentelytapoihin. Laparoskopia on minimaalisen invasiivinen leikkausmenetelmä, jossa pieni kamera (laparoskooppi) viedään vatsanonteloon pienillä porttidukeilla. Kameran näytöllä annettu kuva yhdistetään pitkävartisiin instrumentteihin ja kirurgia ohjaa niitä näön mukaan. Yleensä vatsaontelo täytetään hiilidioksidilla tilan luomiseksi.

Käyttökohteet ja toimenpiteet vaihtelevat, mutta yleisimpiä laparoskooppisia operaatioita ovat sappirakon vajaatoimintaan liittyvät leikkaukset (esimerkiksi cholecystektomia), umpilisäkkeen poistoon liittyvät toimenpiteet, tyräkorjaukset sekä erilaisten gynekologisten operaatiot kuten endometrioosin tai kypsytyn hoito. Lisäksi laparoskooppisia menetelmiä käytetään moniin suoliston ja muiden rauhasten sairauksiin sekä vatsaontelon tutkimuksiin diagnosoivasti tai hoitavasti.

Edut ja rajoitteet: Laparoskooppisten toimenpiteiden etuina pidetään pienempiä haavavarauksia, pienempää verenvuotoa, lyhyempää toipumisaikaa sekä nopeampaa paluuta arkeen ja työhön verrattuna avomeneen leikkaukseen. Rajoitteita ovat tarve yleisanestesiassa, toisinaan pidempi operatiivinen aika, suurempi laitteistokustannus sekä vaikeudet tai estot, kuten aiemmat vatsanpeitteiden arpeutumat tai huomattava ylipaino.

Riskit ja turvallisuus: Mahdollisia komplikaatioita ovat elimien vauriot, verenvuoto, infektio sekä porttien ja haavojen komplikaatiot. Turvallinen toteutus edellyttää asianmukaista koulutusta, käyttötapaa ja potilaan tilan arviointia ennen toimenpidettä.

Historia ja kehitys: Laparoskooppian yleistyminen tapahtui 1980-luvulla ja 1990-luvulla, kun tekniikka kehittyi ja instrumentit sekä kameratekniikka parantuivat. Nykyisin laparoskooppia täydentävät muun muassa robotiikkapohjaiset järjestelmät sekä pienin viilloin tehtävät yksittäisperäiset lähestymistavat.