laparoskooppia

Laparoskooppia on endoskooppinen kirurginen tekniikka, jolla voidaan tutkia ja hoitaa vatsaontelon rakenteita pienillä viilloilla. Tekniikassa vatsanonteloon luodaan pneumoperitoneumi hiilidioksidilla ja kirurgi käyttää videomonitorin välityksellä toimenpiteeseen tarkoitettuja instrumentteja sekä kameran avulla.

Käyttökohteet ja toimenpiteet ovat laajat. Diagnostinen laparoskoopia voidaan tehdä kivun tai epäilyttävän löydöksen selvittämiseksi, kun perinteinen tutkimus ei riitä. Hyötyjä ovat parempi näköala ja pienempi haavakoko. Yleisiä kirurgisia toimenpiteitä ovat sappirakon poistaminen (kolekystektomia), munasarjojen ja munuaisten sairauksien hoito, endometrioosin hoito, sekä eräät suoliston ja vatsakanavan toimenpiteet. Myös gynekologiset ja urologiset sekä laparoskooppiset onkalokaartimen toimenpiteet yleisesti toteutetaan tällä menetelmällä. Tarvittaessa voidaan suorittaa yksin- tai useanporttinen laparoskoopia sekä robotisoiva tai single-site -lähestymistapa.

Etuja verrattuna perinteiseen avosleikkaukseen ovat pienemmät arvet, vähemmin kivun, nopeampi toipuminen ja lyhyempi sairaalahoidon kesto. Riskeihin kuuluvat leikkauskohta- tai sisäiset komplikaatiot, kuten verenvuoto, infektio, vatsaontelon vauriot sekä anestesiariski. Menetelmä vaatii erityiskoulutusta ja kokeneen kirurgin osaamista.

Nykyisin laparoskooppia on yleisesti käytössä sekä yleiskirurgiaan että gynekologiaan liittyvissä toimenpiteissä. Kehityksen suuntia ovat yksittäistuuma- ja robotiikkapohjaiset lähestymistavat sekä teknologian parantuneet kamerat ja instrumentit.