laitteistoriippumaton

Laitteistoriippumaton tarkoittaa ohjelmiston tai järjestelmän kykyä toimia useilla erilaisilla laitteistoympäristöillä ilman koodin tai kokoonpanon muuttamista. Se on tavoite, jossa sovellusosat on eriytetty laitteistotietoisuudesta, ja missä rajapinnat sekä standardit ovat yhteensopivia useilla alustoilla.

Toteutustapoja ovat laitteistotason abstraktiokerroksen käyttö, laiteajurien standardointi sekä alustan rajapintojen suunnittelu siten, että ne piilottavat laitteiston yksityiskohdat. Virtuaalikoneet, konttiteknologia sekä käyttöjärjestelmien portatiivisuus (kuten POSIX, Java Virtual Machine, .NET) tukevat siirrettävyyttä. Hyödyntämällä näitä keinoja voidaan kirjoittaa koodi kerran ja ajaa sitä eri arkkitehtuureilla.

Edut ja rajoitteet: Laitteistoriippumattomuus lisää siirrettävyyttä, helpottaa ylläpitoa ja pidentää ohjelmiston elinkaarta, mutta voi lisätä kehityksen monimutkaisuutta ja johtaa suorituskyvyn hallinnan haasteisiin sekä ajureiden saatavuuden riippuvuuksiin. Arkkitehtuurin valinnat voivat vaikuttaa siihen, missä määrin optimaalisia laitteistokohtaisia parannuksia voidaan hyödyntää.

Esimerkkejä: Java ja JVM mahdollistavat ohjelmiston ajamisen eri alustoilla. Kontit, virtualisointi ja POSIX-standardit ovat yleisiä keinoja. Laitteistoriippumattuvuudella on erityinen merkitys sulautetuissa järjestelmissä sekä laiteperheiden vaihtuvuuden korkeissa ympäristöissä. Nykyisin myös monikieliset ja monialustaiset kehykset pyrkivät parantamaan siirrettävyyttä, ja uusia arkkitehtuureita kuten RISC-V kehitetään osin laitteistoriippumattomuuden edistämiseksi.