lainsäädäntöpäätöksiä

Lainsäädäntöpäätökset ovat viranomaisten tai päätöksentekijöiden tekemisiä ratkaisuja, joilla luodaan, muutetaan tai kumotaan sitovia oikeusnormeja. Niillä muokataan kansallista oikeusjärjestystä ja oikeuskäytäntöä sekä määritellään yksilöiden ja yhteisöjen velvollisuuksia ja oikeuksia. Termi voi kattaa sekä varsinaiset lait että niitä täydentävät säädökset ja toimeenpanoon liittyvät päätökset.

Käytännössä lainsäädäntöpäätöksiä tekevät ensisijaisesti eduskunta ja valtioneuvosto. Eduskunta säätää lakeja, jotka asettavat laajan oikeudellisen kehyksen. Hallitus ja viranomaiset laativat ja voimaansaattavat asetuksia sekä muita säädöksiä niiden täytäntöönpanemiseksi. Lakien valmistelu tapahtuu usein virkamiesten ja hallinnon, mutta lopullinen päätösvalta sijaitsee eduskunnalla. Lakien, asetusten ja muun sääntelyn välillä vallitsee hierarkia, jossa lait asettavat peruskehän ja asetukset sekä muut säädökset täydentävät tai täsmentävät lakien sisältöä.

Tyypillisesti lainsäädäntöpäätökset ja erilaiset oikeusnormit voidaan jakaa lakien sekä säädösten (asetusten) ja toimeenpanopäätösten ryhmiin. Laki on yleismaailmallinen oikeusnormi, kun taas asetus tai muu säädös kohdentuu tarkemmin hallinnon toimintaan ja toimialakohtaisiin asioihin. Lainsäädäntöä koskevat päätökset sitovat sekä viranomaisia että kansalaisia ja niiden tarkoituksena on turvata oikeusvarmuus sekä ohjata julkista toimintaa.

Julkaisu ja voimaantulo ovat keskeisiä osa lainsäädäntöprosessia. Uudet lait ja säädökset julkaistaan säädöskokoelmissa ja Finlex-palvelussa, ja ne tulevat voimaan määrätyn voimaantulopäivän tai säädöksessä määritellyn ajankohdan mukaisesti. Tämä varmistaa juridisen toimintakyvyn ja julkisen oikeellisuuden.