laboratoriotutkimuksen

Laboratoriotutkimus viittaa biologisten näytteiden analysointiin laboratorio-olosuhteissa, jonka tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa terveydentilasta, taudin diagnosoinnista sekä hoidon seurannasta. Laboratoriotutkimusta tehdään sekä kliinisessä että tutkimuksellisessa kontekstissa. Kliinisessä laboratoriossa analysoidaan potilaan näytteitä, kuten verta, virtsaa, ulostetta tai kudosnäytteitä, joiden tulokset tukevat diagnoosia, hoidon valintaa ja seurantaa. Tutkimuksellinen laboratoriotoiminta voi keskittyä uusien diagnostiikkamenetelmien kehittämiseen tai perus- ja soveltavalle tutkimukselle.

Prosessi sisältää näytteenoton ja -käsittelyn, preanalyyttisen vaiheen, itse analysointivaiheen sekä postanalyyttisen vaiheen eli tulosten raportoinnin ja tulkinnan. Näytteet voivat olla verinäytteitä, eritteitä, kudosnäytteitä tai geenimäärityksiä; määritysmenetelmät ulottuvat kemiallisiin analyyseihin, hematologiaan, mikrobiologiaan, immunologiaan sekä molekyylidiagnostiikkaan. Automatisoidut analyysilaitteet, mikroskopia, PCR-tekniikka ja massaspektrometria ovat yleisiä työkaluja.

Laatu ja turvallisuus ovat keskeisiä: laboratoriotutkimus toteutetaan akkreditoiduissa laboratorioissa, jotka noudattavat kansainvälisiä standardeja ja laadunvarmistusjärjestelmiä. Tulosten oikeellisuus varmistetaan laadunvalvonnalla, ulkopuolisella vertailulla ja säännöllisellä mittauskalibroinnilla. Potilastiedot käsitellään salassapitosäädösten ja tietosuoja-asetusten mukaisesti.

Laboratoriotutkimuksen luotettavuus vaikuttaa merkittävästi diagnoosiin, hoidon valintaan ja potilasturvallisuuteen. Tulevaisuudessa kehitys suuntautuu automaatioon, digitaaliseen tiedonhallintaan ja kehittyneisiin diagnostiikkamenetelmiin.