käärmeiden

Käärmeet ovat selkärankaisia matelijoita, joilla on pitkä, raajaton ruumis ja pää sekä sarveilevat suomut. Niitä on lukuisia lajeja ympäri maailman, ja ne ovat sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin, kuten metsiin, aroihin, soihin sekä vesistöjen äärelle. Käärmeillä on erilaisia ruumiinrakenteita ja saalistustapoja, mutta ne jakautuvat moniin perheisiin, kuten Colubridae, Viperidae ja Elapidae.

Käärmeet ovat enimmäkseen lihansyöjiä. Saalis vaihtelee lajikohtaisesti ja voi koostua jyrsijöistä, linnuista, sammakoista, kaloista sekä pienistä matelijoista. Saalistustaktiikat vaihtelevat: jotkut käyttävät varkain myrkkyä tai puristavaa otetta, toiset onnistuvat nielemään saalinsa ilman myrkkyä. Useimmat lajit ovat väsyttävästi nopeita ja voivat käyttää piilopaikkoja sekä kääntyä nopeiksi välttämiseksi. Joillakin lajeilla on tähdittävä lämpövaisto, jonka avulla ne löytävät saalinsa.

Maailmanlaajuisesti käärmeet elävät useilla mantereilla, usein määrääviä ovat ilmasto, maaperä ja saatavilla oleva ravinto. Ne voivat olla diurneja tai öisiä, ja monilla lajeilla esiintyy lepopaikkoja sekä varastohyllyjä. Lisääntymistavat vaihtelevat; osa lajeista munii munia, toiset synnyttävät eläviä poikasia (ovovivipaaria). Elinympäristön muuttuminen ja uhkakuvat kuten myrkkyhaitat sekä liikenne voivat rasittaa käärmeiden populaatioita.

Suomessa ei ole monia käärmelajeja. Luonnonvaraisia lajeja ovat Vipera berus (myrkyllinen), Coronella austriaca ja Natrix natrix. Vipera berus on ainoa vakavasti myrkyllinen Suomessa, mutta vähemmän todennäköinen uhka, eikä purema yleensä ole hengenvaarallinen hoitamattomana. Monet lajit ovat suojeltuja ja ne kärsivät elinympäristöjen häviämisestä sekä liikenteestä.