kääntämiseen

Kääntäminen on kirjoitetun tai puhutun tekstin muuttamista lähdekielestä kohdekieleen siten, että viesti, tarkoitus ja tyylilaji säilyvät mahdollisimman tarkasti. Työ vaatii kielitietoa, kulttuurista kontekstia ja kykyä huomioida kohderyhmän odotukset. Suomen kielessä illatiivimuoto "kääntämiseen" esiintyy usein ilmaisemassa tarkoitusta tai käsiteltävää aihetta, esimerkiksi "kääntämiseen liittyvä tutkimus".

Erilaiset käännöstyypit kattavat kirjallisen kääntämisen, teknisen ja tieteellisen käännöksen, lokalisaation sekä audiovisuaalisen kääntämisen (subtituloiminen, dubbing). Lisäksi voidaan erottaa ammattikääntäminen ja ammatillisen viestinnän kääntäminen. Käännöstyö suunnataan usein tietyn kohderyhmän lukijoille tai käyttäjille.

Prosessi alkaa lähdetekstin analysoinnilla, terminologian kartoituksella ja tekstityypin määrittelyllä. Seuraavaksi tehdään varsinainen käännös, jonka jälkeen teksti oikaistaan ja kevyt muokataan laadun varmistamiseksi. Käännöstieteen piirissä tuodaan esiin erilaisia lähestymistapoja, kuten dynaaminen (muuttuva merkitys) ja muodollinen (sääntöinen) ekvivalenssi, sekä Skopos-teoria, jonka mukaan käännöksen tarkoitus ohjaa valintoja.

Nykykäännöksessä käytetään CAT-työkaluja, termitietokantoja ja muistia. Kääntäji myös hyödyntävät konekääntöä sekä jälkikäsittelyä eli post-editointia. Terminologian hallinta, tyyliasunnot ja muistioiden ylläpito parantavat yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta sekä varmistavat soveltuvuuden erityisalojen kieltä.

Haasteita ovat kulttuuriset viittaukset, sanaleikit, idiomit ja kulttuuriero, sekä terminologian yhdenmukaisuuden ylläpitäminen eri teksteissä. Laadunvarmistus voi perustua ammatillisiin standardeihin ja laatuperiaatteisiin; ISO 17100 määrittelee käännöspalvelujen tehtävävaatimuksia, mutta käytännön laadunmittaus riippuu projektista. Hyvä käännöstyö huomioi sekä kielen luettavuuden että asiasisällön tarkkuuden.