kävelytestin

Kävelytesti on yleisnimi mittausmenetelmille, joissa arvioidaan henkilön kävelykykyä ja fyysistä toimintakykyä. Kävelytestit ovat keskeisiä erityisesti kardiopulmonaarien sairauksien, ikääntymisen ja rehabilitaation seurannassa sekä ennen täydennyshoitoa tehtävissä riskinarvioissa. Tässä artikkelissa käsitellään yleisimpiä kävelytestin muotoja sekä niiden käytännön toteutusta.

Yleisimmät kävelytestit ja niiden perustelu. Kuuden minuutin kävelytesti (6MWT) on standardoitu testi, jossa potilas kävelee edestakaisin ennalta määrätyn matkalla noin 30 metriä niin kauan kuin kuusi minuuttia kestää. Tuloksena ilmoitetaan kuljettu matka metreinä, ja testissä voidaan myös arvioida hengitys- ja rasitusoireita Borgin asteikon avulla sekä seurata sykettä ja hapetusta. 6MWT mittaa yleistä kestävyyttä ja on käytössä erityisesti COPD:n, sydämen vajaatoiminnan ja muiden sairauksien seurannassa.

Toiseksi käytettyjä, lyhyempiä mittaustapoja ovat kävelynopeuden mittaukset, kuten 10 metrin kävelytesti, jossa mitataan aika tai nopeus (metriä sekunnissa) kävellessä 10 metriä. Tämä testi soveltuu mobiliteetin ja kävelynhallinnan herkempään seurantaan sekä riskinarviointiin, esimerkiksi vanhusten itiöiden ja lur-tele. Lisäksi käytetään erilaisia portaikko- ja reitti-ympäristöjä sisältäviä testikokonaisuuksia, joiden tarkoituksena on arvioida yksilön toiminta- ja liikkumiskykyä käytännön tilanteissa.

Tulosten tulkinnassa huomioidaan sekä testin tulos (esim. metreissä tai sekunneissa) että potilaan subjektiiviset oireet sekä viitearvot. Kävelytestit ovat luotettavia vain, kun ne suoritetaan standardoiduilla protokollilla ja turvallisuus varmistetaan potilaan terveydentila huomioiden.

Rajoitteet ja käytännön huomiointi. Testit voivat olla herkkiä motivaatiolle, ympäristölle ja ohjeistuksille, joten standardoidut menetelmät ja valvottu toteutus ovat tärkeitä tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Testejä ei tulisi suorittaa akuutin sairauden tai äkillisen oireiden ilmetessä ilman terveydenhuollon ammattilaisen ohjausta.