kuljetuslainsäädännön

Kuljetuslainsäädäntö on joukko säänneltyjä normeja, jotka koskevat tavaroiden ja henkilöiden kuljetuksia tie-, rata-, meri- ja ilmateitse. Sen tarkoituksena on turvata liikenteen turvallisuus, ympäristöystävällisyys, kuluttajansuoja sekä kilpailun toimivuus. Lainsäädäntö jakautuu EU-tasolle ja kansalliselle tasolle: EU-direktiivit ja asetukset asettavat yleiset pelisäännöt, jotka Suomi ottaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, kunnes ne on siirretty. Kansallinen lainsäädäntö täydentää ja soveltaa näitä säädöksiä tieliikennelaeista, ajoneuvojen- ja työajojen valvonnasta sekä kuljetusmarkkinoiden toiminnasta.

Keskeiset osa-alueet:

- Tie- ja henkilö- sekä tavaraliikenne: ajoneuvojen rekisteröinti, käytännön vaatimukset ajoneuvojen turvallisuudelle ja päästöille, ajoneuvojen tekninen tarkastus sekä työaikojen ja lepoaikojen säädökset, ammattikuljettajien kelpoisuus ja koulutus.

- Rata-, meri- ja ilmailuliikenne: turvallisuus-, käyttöoikeus- ja infrastruktuurin pääsyoikeus, sekä kansainväliset sopimukset.

- Sopimukset ja vastuut: kuljetussopimusten ehdot, vakuutukset sekä vastuukysymykset vahingoista ja viivästysten seurauksista.

Valvonta ja toimeenpano: Traficom vastaa sääntöjen käytännön toteutuksesta, turvallisuudesta sekä standardien noudattamisen valvonnasta. Poliisi, tullilaitokset ja muut viranomaiset valvovat ja ennaltaehkäisevät sääntöjen rikkomuksia. Kuljetuslainsäädäntö kehittyy jatkuvasti EU:n sisäisen sääntelyn sekä ympäristö- ja teknologiapäivitysten myötä.