kuivuustaso

Kuivuustaso on kuivakkuuden tilannekuva, jolla kuvataan alueen kuivakkuutta suhteessa pitkän aikavälin normaaliin. Se voi olla numeerinen arvo tai luokitus, ja sitä käytetään sekä ilmasto- että vesivarojen hallinnan yhteydessä. Tyypillisiä luokkia ovat lievä, kohtalainen, vakava ja erittäin vakava kuivuus.

Määritelmä ja luokitus perustuvat useisiin mittareihin. Sademäärän poikkeamat, haihdunnan ja lämpötilan vaikutukset, maaperän kosteus sekä kasvillisuuden tilanne vaikuttavat kuivuustasoa määritettäessä. Kansainvälisesti käytettyjä kuvauksia ovat indeksi SPI (Standardized Precipitation Index) ja SPEI (Standardized Precipitation Evapotranspiration Index), mutta kuivuustaso voidaan esittää myös paikallisesti räätälöitynä luokituksena.

Mittaaminen ja tiedonlähteet: kuivuustasoa seurataan meteorologisista havaintoista, maaperä- ja vesivarantojen tilasta sekä kaukokartoituksesta. Tiedot kerätään ja julkaistaan kansallisilla sääpalveluilla sekä EU:n Copernicus-ohjelman kaltaisilla alustoilla.

Käyttökohteet: kuivuustason seuranta ohjaa maatalouden suunnittelua, vesivarojen hallintaa, energian tuotantoa sekä hätä- ja metsä- sekä maastopalojen riskien arviointia. Se auttaa myös varautumis- ja sopeutumistoimien suunnittelussa sekä tiedottamisessa yleisölle.

Rajoitteet ja huomioitavat seikat: kuivuustason määritelmä voi vaihdella alueittain, ja se voi muuttua nopeasti sademuutosten, lämpötilojen sekä maanpinnan tilan mukaan. Pitkän aikavälin trendit ja ilmastonmuutos voivat muuttaa kuivuuden dynamiikkaa, mikä asettaa haasteita ennustamiselle ja päätöksenteolle.