kudosviljelyt

Kudosviljelyt eli kudosten kasvatus in vitro tarkoittavat kudosten, solukerrosten tai pienien elinten osien kasvattamista laboratorio-olosuhteissa kontrolloidussa ympäristössä. Menetelmät kattavat sekä kasvi- että eläin- ja ihmiskudosten viljelyn, mutta termiä käytetään yleisimmin kasvikudosten viljelyyn. Kudossoviljelyn keskeinen tavoite on tuottaa puhtaita, kontrolloidusti kasvatettuja kudos- tai solukokonaisuuksia.

Kasvikudosten viljelyyn liittyvät yleisimmät menetelmät ovat eksplantin eli pienestä kudospalasta aloitettu kasvu, kutsujen ja kudoskappaleiden muodostuminen, organogeneesi sekä somatic embryogenesis. Kasvatusalusta sisältää hiilihydraattia ja kasvua sääteleviä hormoneja, kuten auxiineja ja cytokinineja; yleisesti käytetty kasvatusalusta on Murashige ja Skoog (MS). Olosuhteita säädetään valaistuksen laadulla ja määrällä, lämpötilalla sekä pH:lla, jotta kudos monistuu tai erilaistuu halutulla tavalla.

Sovellukset ovat laajoja: kudosviljelyn avulla voidaan monistaa kasveja suurella nopeudella, tuottaa taudilta kestävää tai geneettisesti muokattua materiaalia sekä säilyttää geneettistä monimuotoisuutta geneenipankeissa. Menetelmää hyödynnetään myös taimituotannossa ja uusien lajikkeiden kehittämisessä.

Eläin- ja ihmiskudokset voivat myös tulla kudosviljelystä; tällöin kyse on primaarisolu- tai solulinjojen viljelystä, jota käytetään biolääketieteellisessä tutkimuksessa, rokotteiden tuotannossa sekä toksikologisissa testeissä. Näihin liittyy tiukka sääntely, eettiset näkökulmat ja erityisvaatimukset kasvatusmedioille.

Haasteisiin kuuluvat kontaminaatio, somakloonivaihtelu (geneettinen muutos), korkeat kustannukset sekä osaamisvaatimukset, jotka korostavat sterilointia ja standardoitua protokollaa.

---