kryokonservaation

Kryokonservaation tarkoittaa biologisten materiaalien säilyttämistä erittäin alhaisissa lämpötiloissa siten, että niiden elinkelpoisuus ja toimintakyky voidaan palauttaa myöhemmin. Yleisin säilytyslämpötila saavutetaan nestemäisen typen avulla, noin −196 °C:ssa, jolloin aineenvaihdunta pysähtyy.

Konservointi perustuu siihen, että jääkiteiden muodostumista kontrolloidaan tai estetään. Tämä saavutetaan käyttämällä cryoprotekteja sekä hallitulla jäähdytyksellä. Kaksi päätapaa ovat hitaasti tapahtuva jäähdytys (slow freezing), jossa solut tottuvat jäähdytykseen ja cryoprotectanteja käytetään tasaisesti, sekä vitrifikaatio, jossa materiaalit jäähdytetään erittäin nopeasti, jolloin suuria jääkiteitä ei pääse muodostumaan.

Kryokonservaatiota käytetään monilla aloilla. Siittiöiden, munasolujen ja kantasolujen säilytys on tärkeä osa lisääntymisterapiaa. Kudosten ja solujen biopankkitoiminta sekä tutkimus ovat toinen keskeinen käyttöalue. Lisäksi cryopreserved näytteitä voidaan hyödyntää eläin- ja kasvikokeissa sekä uhanalaisten lajien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Riskejä ovat jääkiteiden aiheuttama solukalvon vaurio, osmoottinen stressi, cryoprotektanttien toksisuus sekä prosessin aikana ja pysyvästi tapahtuvat lämpötilanvaihtelut. Pitkäaikaisen varastoinnin laadun turvaamiseksi tarvitaan jatkuvaa valvontaa, varastointitilojen riittävyyttä ja standardoituja menettelytapoja. Näytteet säilytetään erillisissä varastoissa, ja olosuhteita sekä käyttöä seurataan järjestelmäperusteisesti.

Kryokonservaation eettiset ja sääntelyyn liittyvät näkökohdat koskevat luovuttajaoikeuksia, tietosuojaa, niihin liittyviä omistussuhteita sekä mahdollisia myöhempiä käyttöoikeuksia näytteille.