krakkausprosesseissa

Krakkausprosesseissa tarkoitetaan öljyjalostuksessa käytettyjä kemiallisia prosesseja, joissa raskaat hiilivetyjen molekyylit katkaistaan pienemmiksi, kevyemmiksi ja kaupallisesti arvokkaammiksi tuotteiksi. Näin raskas raaka-aine voidaan muuntaa bensiiniksi, dieselliksi, lentopolttoaineiksi sekä muiksi kevyemmiksi tuotteiksi.

Kolme päätyyppiä ovat terminen krakkaus, katalyyttinen krakkaus ja hydrokrakkaus. Terminen krakkaus tapahtuu korkeissa lämpötiloissa ilman katalyyttiä ja johtaa monimutkaiseen tuotejakautumaan sekä coke-kertymään. Katalyyttinen krakkaus käyttää kiinteää katalyyttiä; yleisimmät prosessit, kuten FCC, hyödyntävät zeoliittikatalyyttiä ja tuottavat suurimman osan bensiinistä sekä kevyistä öljyistä. Hydrokrakkaus yhdistää krakkauksen vedyn additiota vastaan; tämä paineessa tapahtuva prosessi tuottaa hyvin tyydyttyneempiä, laadukkaita diesel- ja lentopolttoaineita sekä pienentää rikkipitoisuutta.

Raaka-aineina käytetään usein raskaita öljyjakeita, kuten vakuumigasoöljyä (VGO) ja residuaatteja. Tuotos sisältää bensiinia, dieseliä sekä kevyitä kaasuja; valinta riippuu prosessista ja markkinasta. Krakkausprosessit ovat keskeisiä öljynjalostuksen kyvylle muuntaa raskaita raaka-aineita kysyntä- ja säädösten mukaan.

Ympäristölliset haasteet liittyvät coke-kertymään, energiankulutukseen sekä rikkipitoisuuteen; kehitys tähtää kestävyyteen katalyyttien elinajan pidentämisen, energiatehokkuuden parantamisen ja ympäristöjälkien pienentämisen.