kortikoiden

Kortikoidit, tai kortikosteroidit, ovat lisämunuaisen kuorikerroksesta peräisin olevia hormoneja sekä niiden synteettisiä analogeja. Ne jaetaan pääasiassa glukokortikoideihin ja mineralokortikoideihin; glukokortikoideilla on vahvat anti-inflammatoriset ja immunosuppressiiviset vaikutukset, kun taas mineralokortikoideilla on tärkeä rooli elektrolyyttien ja veden tasapainon säätelyssä. Lääketieteessä kortikosteroidit ovat keskeisiä tulehdus- ja immuunivasteen hallinnassa.

Toimintamekanismi perustuu reseptorivuorovaikutukseen, jonka jälkeen ne vaikuttavat geeniekspressioon sekä prostaglandiinien ja leukotrieenien tuotantoon. Tämä johtaa tulehduksen ja immuunivasteen vaimenemiseen sekä allergisten ja autoimmuunien tilojen hoitoon.

Käyttömuodot vaihtelevat järjestelmällisistä (suun kautta, lihakseen tai laskimoon) sekä paikallisista (inhalaatio, ihon- tai limakalvopäällystely) valmisteista. Esimerkkejä glukokortikoideista ovat prednisoni, prednisoloni, deksametsoni, hydrokortisoni ja beclometasoni, budesonidi sekä flutikasoni. Mineraalokortikoideina käytetään erityisesti lisämunuaisen vajaatoiminnan korvaushoitoon, esimerkiksi fludrokortisonia.

Käyttöalueisiin kuuluvat esimerkiksi astma, COPD, erilaiset iho-, sidekudos- ja autoimmuunisairaudet sekä allergiset reaktiot. Lisäksi kortikosteroidit voivat olla osa hoitoa siirto- ja autoimmunisissa tiloissa sekä lisämunuaisen vajaatoiminnan korvaushoidossa.

Haittavaikutukset ja varoitukset riippuvat annoksesta ja hoidosta kestosta. Pitkäaikainen tai suuria määriä sisältävä käyttö voi heikentää lisämunuaisen toimintaa, lisätä osteoporoosiriskiä, aiheuttaa hyperglykemiaa, turvotusta, painonnousua sekä infektioriskiä. Paikallis- ja inhaloitavat valmisteet voivat aiheuttaa paikallisia haittoja kuten ihon ohenemista sekä suun ja hengitysteiden infektioriskin muutoksia. Annostusta ja lopetusta on syytä harkita huolellisesti ja asteittain. Raskaus, imetys sekä muiden lääkkeiden yhteisvaikutukset on huomioitava.