kuorikerroksesta

Kuorikerros tarkoittaa planeetan tai muun taivaankappaleen ulointa kiinteää kerrosta, joka muodostaa sen pinnan ja jonka päälle maasto, vedet ja ilmakehä asettuvat. Maapallon yhteydessä kuorikerros tarkoittaa maankuorta, joka on jaettu mantereelliseen kuoreen ja mereiseen (oceaniseen) kuoreen. Kuoren paksuus vaihtelee: mantereinen kuori on paksumpi ( noin 25–70 kilometriä) ja koostuu felsisistä kivistä, kun taas mereinen kuori on ohuempi ( noin 5–10 kilometriä) ja pääasiassa basaliittista kivilajia.

Kuoren koostumus ja rakenne eroavat. Mantereinen kuori on kevyempää ja rikastettu kalsium- ja aluminum-silikaateilla, kun taas mereinen kuori on tiheämpää ja rikas magnesium- ja piidioksidimaisista kivistä. Kuoren ja ylävaipan rajaa kutsutaan Moho-tasoksi (Mohorovičićin discontinuity), jonka kautta pinnanlähteiset ja syvemmältä tulevat aaltojen nopeudet muuttuvat. Tämä rajapinta kuvaa eroa kiinnittymisessä sekä koostumuksessa.

Kuorikerroksen elinikä ja muokkautuminen ovat vahvasti sidoksissa tektonisiin ilmiöihin. Litteät ja vuoristoiset alueet muodostuvat kuoronliikkeiden ja subduktiotapahtumien seurauksena. Eroosio, sedimentaatio ja geo-kemiallinen kierrätys muokkaavat kuorikerroksen koostumusta ajan kuluessa. Kuorikerroksella on keskeinen merkitys elämälle, sillä sen kivien ja sedimenttien koostumus sekä mineraalivarannot vaikuttavat maatalouteen, rakentamiseen sekä energia- ja materiaalivarantoihin.

Planetaarisessa kontekstissa kuorikerros voi viitata myös muiden taivaankappaleiden, kuten kuun tai Marsin, uloimpaan kiinteään kerroksen. Tutkimus kuorikerroksesta hyödyntää geofysiikkaa, geokemiaa ja paleogeografiaa tarjotakseen tietoa planeettojen kehityksestä ja muokkauksesta.