korruptiossa

Korruptio tarkoittaa aseman väärinkäyttöä, jossa julkisen tai yksityisen tehtävän haltija käyttää asemaansa henkilökohtaisten etujen saavuttamiseksi. Se ilmenee usein rahallisen tai muun vastikkeen saamiseen vastineeksi päätösten, lupien tai resurssien suotuisasta kohdentamisesta. Korruptio heikentää oikeudenmukaisuutta, toimivuutta ja luottamusta julkisiin instituutioihin.

Korruptiolla on monia muotoja. Lahjonta on yleisimpiä: rahallinen tai arvoltaan suoritettu etu vastineeksi suotuisasta kohtelusta. Nepotismi ja etujen jakaminen läheisten perusteella, eturyhmä- tai puoluepoliittinen vaikuttaminen sekä sääntöjen kiertäminen voivat myös vaikuttaa päätöksentekoon. Kansainvälisessä yhteydessä korruptio yhdistetään sekä julkisen että yksityisen sektorin välisiin väärinkäytöksiin, kuten kilpailuttamisen vääristymiin ja toimivallan siirtämiseen.

Korruptio heikentää taloutta ja kehitystä, vääristää investointeja ja kilpailua sekä lisää epävarmuutta. Se voi laskea julkisten palvelujen laatua, kaventaa pienituloisten oikeuksia ja lisätä resurssien tehottomuutta. Lisäksi se kutistaa kansalaisten luottamusta hallintoon ja oikeusjärjestelmään.

Mittareita ja seurantaa käytetään korruption ilmiön arviointiin. Transparency Internationalin Corruption Perceptions Index (CPI) sekä Maailmanpankin Control of Corruption -indikaattori ovat yleisiä mittareita, joilla vertailaan maiden tilaa. Globaalisti Pohjoismaat sekä muut demokraattiset hyvinvointivaltiot sijoittuvat korkealle läpinäkyvyydessä ja alhaisessa korruptiotasossa, ja Suomi on perinteisesti ollut johtavien maiden joukossa.

Ennaltaehkäisy ja hallinto: avoimuuden vahvistaminen, riippumaton oikeuslaitos, sisäinen tarkastus ja vastuullisuus sekä lahjonnan ja eturistiriitojen estäminen. Lausuntojen suojelu, julkisten hankintojen läpinäkyvyys sekä kansainväliset sopimukset, kuten UNCAC ja EU-tason säädökset, tukevat korruption torjuntaa. Korruptio on monitahoinen haaste, joka vaatii jatkuvaa politiikan ja instituutioiden kehittämistä.