korroosionalttiissa

Korroosionalttiissa on käsite, jota käytetään kuvaamaan tilaa tai ominaisuutta, jossa materiaali tai rakenne on erityisen altis korroosiolle. Termiä käytetään sekä materiaaleja valittaessa että suunnittelussa korroosioriskin arvioimiseksi. Korroosionalttius ei ole ominaisuus yksittäisessä materiaalissa, vaan tulos sen ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Ympäristötekijät vaikuttavat voimakkaasti korroosionalttiuteen. Kosteus, suolapitoisuus, lämpötila, pH sekä hapen saatavuus voivat nopeuttaa sekä yleistä että paikallista korroosiota. Mikrobiyhteisöt voivat aiheuttaa biokorroosiota. Lisäksi epäedullinen kokonaissuunnittelu, kuten crevice-korroosio tai galvaaniset parit, lisää alttiutta.

Materiaalin ominaisuudet määrittelevät myös alttiuden. Elektrochemiallinen potentiaali, passiivisen suojakalvon vakaus, seosaineiden kuten kromin, nikkelin ja molybdeenin määrä sekä mikrostruktuuri vaikuttavat korroosion herkkyyteen. Jännitykset ja laadun epäpuhtaudet voivat lisätä paikallista korroosiota, kuten pitting- ja crevice-korroosiota.

Tunnistus ja arviointi tapahtuvat sekä laboratoriossa että kentällä. Tätä varten käytetään menetelmiä kuten painonmenetys, potentiaalipolarisaatio, impedanssianalyysi sekä lineaarinen polarisaatioresistanssi. Tulosten perusteella voidaan tehdä materiaalivalintoja sekä suunnittelu- tai suojatoimenpiteitä.

Korroosionalttiuden vähentäminen voidaan saavuttaa valitsemalla korroosionkestäviä materiaaleja, käyttämällä sopivia pinnoitteita ja inhibiittoreita, toteuttamalla katodinen suojus sekä optimoimalla rakennetta ja liitoksia. Säännöllinen kunnossapito ja ympäristön hallinta ovat keskeisiä keinoja pitkäaikaisen kestävyyden varmistamisessa.