konsensuspohjaista

Konsensuspohjainen päätöksenteko on toimintatapa, jossa ratkaisut pyritään saattamaan laajan yhteisön tai sidosryhmien hyväksynnän piiriin sen sijaan, että ne tehtäisiin yksipuolisen enemmistön perusteella. Tämän lähestymistavan tavoitteena on lisätä päätösten legitimiteetti, parantaa sitoutumista sekä vähentää jakautuneisuuden riskiä. Käytännössä konsensus voi tarkoittaa erilaisten näkemysten huomioon ottamista ja yhteisen linjan etsimistä, kunnes koetaan, ettei mikään merkittävä vastustus ole enää ilmeinen.

Keskeisiä piirteitä ovat laaja osallistuminen, läpinäkyvä tiedonjako, rakennettuun keskusteluun perustuva päätöksenteko ja fasilitointi konfliktitilanteissa. Prosessissa pyritään tunnistamaan ja kuulemaan erimielisyydet sekä rakentamaan vaihtoehtoja, joita voidaan kehittää yhdessä. Usein käytetään iteratiivista lähestymistapaa, jossa ehdotukset käyvät läpi useita keskustelu- ja tarkennuskierroksia ennen lopullista päätöstä. Joissain tapauksissa päätös hyväksytään vasta, kun suurin osa osallistujista ei vastusta, eikä yksittäisten vastalauseiden määrä määrää lopputulosta.

Käyttökohteita ovat muun muassa järjestöjen ja yhteisöjen hallintorakenteet, kunnallinen suunnittelu sekä organisaatioiden sisäiset kehitys- ja politiikkaprosessit sekä julkisten standardien laatiminen. Konsensuspohjaisten menetelmien etuja ovat laaja tuki, kestävyys ja parempi sitoutuminen, kun taas haasteina voivat olla prosessin hitaus, riskit deadlockiin sekä vaativuus ammattimaiselle fasilitaatiolle ja selkeille pelisäännöille. Onnistuminen edellyttää avointa kulttuuria, luottamusta ja riittäviä resursseja.