konformismiin

Konformismi on sosiaalipsykologinen ilmiö, jossa yksilö muuttaa ajatteluaan, mielipiteitään tai käyttäytymistään ryhmän normien mukaisiksi. Se ilmenee sekä ulkoisena toimimisena että sisäisenä muutoksena uskomuksissa ja arvoissa.

Vaikutusmekanismit perustuvat normatiiviseen vaikuttamiseen (halu tulla hyväksytyksi ja välttää hylkääminen) sekä tiedolliseen vaikuttamiseen (epävarmuuden vallitessa uskotaan ryhmän mielipidettä oikeaksi). Näiden mekanismien rooli vaihtelee tilanteen mukaan.

Tutkimus on osoittanut konformismin laajasti. Solomon Aschin klassiset kokeet (1950-luvulla) osoittivat, että ihmiset voivat antaa virheellisen vastauksen ryhmän paineen alla. Sherifin autokineettinen ilmiö (1930-luvulla) osoitti, miten epävarmuuden vallitessa yksilöt omaksuvat muiden suuntaaman näkemyksen. Myös kulttuuriset erot sekä ryhmän koko ja yhdenmukaisuus vaikuttavat konformismin todennäköisyyteen.

Tekijät: ryhmän koko, yksimielisyys sekä kulttuurilliset arvot (kollektivistiset kulttuurit voivat korostaa konformismia). Yksilölliset tekijät kuten itsetunto ja epävarmuus sekä tilannekohtaiset tekijät kuten anonymiteetti vaikuttavat myöskin konformismin ilmenemiseen.

Seuraukset: konformismi voi lisätä sosiaalista sujuvuutta ja estää konflikteja, mutta se voi heikentää kriittistä ajattelua ja johtaa kollektiivisiin virheisiin tai epäeettisiin tekoihin ryhmäpaineen vuoksi.

Nykykontekstissa konformismi näkyy muun muassa koulutuksessa, työelämässä ja mediaympäristöissä sekä digitaalisten yhteisöjen toiminnassa.