autokineettinen

Autokineettinen, eli autokrinen signalingi, viittaa solun erittämien signaalimolekyylien vaikutukseen samoihin tai hyvin lähialueen soluihin. Käsite kattaa kasvutekijät ja sytokiinit, jotka sitoutuvat saman solun pintareseptoreihin tai lähisukulaisten solujen vastaaviin reseptoreihin. Tässä viestinnässä signaali välittyy solun sisäisiin reitteihin ilman merkittäviä vaikutuksia kauempiin soluihin.

Autokineettinen viestintä eroaa parakriinisesta viestinnästä, jossa signaalit vaikuttavat lähinnä läheisiin soluihin, sekä endokriinisestä viestinnästä, jossa signaalit kulkeutuvat verenkierrossa kaukaisiin kohdesoluihin. Autokineettiset kierröt ovat yleisiä sekä normaalissa fysiologiassa että patologiassa: ne voivat vahvistaa solun omaa toimintaa, esimerkiksi solujen jakautumista tai erittymiskykyä, sekä muodostaa autowäkkäilyä, jossa liiallinen signaalin tuotanto johtaa epätoivottuihin vaikutuksiin.

Esimerkkejä ja sovelluksia: immuunipuolustuksessa sytokiinit kuten IL-2 voivat vahvistaa T-soluafunktioita sekä itseensä että lähialueen kilpailijoihin; kasvu- ja ostosignaaleja tuottavat solut voivat hyödyntää autokriinistä kiertoa solujen proliferaation ylläpitämiseksi. Koska autokineettiset verkostot voivat ruokkia epätoivottua solujen kasvua, niihin kohdistuva tutkimus on keskeistä erityisesti syövän biologiassa, jossa autokriinisiä kiertoja voidaan yrittää katkaista uusilla terapioilla ja reseptorimaisesti estämällä signaalin vaikutus.

Tutkimuksessa autokineettistä viestintää tutkitaan mm. soluviljelmissä, signaalimolekyylien tunnistuksessa ja reseptorivasteiden estämisessä. Ymmärrys näistä verkostoista auttaa selittämään kehityksen, paranemisen ja taudin kehittymisen mekanismeja sekä avaa mahdollisuuksia terapeuttisiin kohdistuksiin.