autokineettiset

Autokineettiset viittaavat ilmiöihin, joissa liike syntyy järjestelmän sisäisestä dynamiikasta eikä johtuen ulkoisista voimanlähteistä. Etymologisesti sana muodostuu sanoista auto- ’itse’ ja kineettinen ’liike’.

Käyttökontekstit ovat moninaiset: fysiikassa ja materiaalitutkimuksessa autokineettiset ilmiöt kuvaavat itsepropulsioita tai sisäisesti aiheutettua liikettä. Biologiassa niillä voidaan tarkoittaa solujen tai mikrorakenteiden liikettä, jonka taustalla ovat sisäiset säätelymekanismit ja cytoskeletonin toiminta. Psykologiassa ne voivat ilmetä tiloina, joissa koettu liike muodostuu ilman ulkoista liikettä—esimerkiksi visuaalisen järjestelmän prosessoinnissa tai aistinvaraisen tulkinnan seurauksena.

Merkitys ja käytettävyys vaihtelevat tieteenalojen mukaan, eikä autokineettinen termi ole standardoitu yhtä tarkasti kaikilla aloilla. Yleisesti sitä käytetään kuvaamaan ilmiöitä, joissa liike on seurausta järjestelmän omista dynamiikoista tai sisäisestä tulkinnasta liikkeestä, ei ulkoisista mekanismeista. Tämä voi tarkoittaa sekä fyysisiä ja biologisia prosesseja että psykologisia kokemuksia, riippuen kontekstista.

Lyhyesti, autokineettiset ovat laaja termi, jolla kuvataan itsemukauttavaa liikettä tai liiketuntemusta riippuen ilmiöstä ja tieteenalasta. Tarkka merkitys määritellään aina kunkin sovelluksen yhteydessä.