kondensaatiopolymeerit

Kondensaatiopolymeerit ovat polymeerejä, jotka muodostuvat kondensaatioreaktioissa, joissa monomeerit liittyvät toisiinsa ja vapautuu pienimolekyylinen yhdiste, kuten vesi tai metanoli. Tällainen reaktio on tyypillisesti step-growth-lajinen ja suuremman molekyylipainon saavuttamiseksi on tärkeää poistaa vapautuva pienimolekyylinen yhdiste prosessin aikana. Kondensaatiopolymeerit voivat olla lineaarisia tai vähän verkostoituneita riippuen monomeerien funktionaalisuudesta.

Käyttöön liittyy yleisesti, että kondensaatiopolmeerit syntyvät kahdenlaisten reaktionryhmien yhdistymisestä: karboksyylihapporyhmän ja alkoholi- tai aminoryhmän muodostama esteriyhteys, tai karboksyylihapporyhmän ja aminoryhmän muodostama amidirakenne. Monomeerien toiminnallisten ryhmien määrä ja vuorovaikutukset määrittelevät ketjun pituuden ja mahdollisen verkostoitumisen, mikä vaikuttaa polymerin lujuuteen, jäykkyyteen ja Liittymiseen.

Esimerkkejä kondensaatiopolymeereistä ovat polyamidit (kuten nylonit), polyestereet (kuten PET ja PBT), polykarbonaatit sekä polyimidelit. Myös polyketoneilla ja polyoksymetyleenisillä polymeereillä on kondensaatiolinja, jossa vapautuu pienimolekyylisiä yhdisteitä. Näitä polymeerejä käytetään laajalti tekstiileissä, pakkausmateriaalien, auto- ja elektroniikkateollisuuden osina sekä kestävissä muovikomponenteissa.

Ominaisuuksiltaan kondensaatiopolymeerit ovat usein hyvä mekaaninen kestävyys ja kemiallinen vastustuskyky, mutta ne voivat olla hydrolysoituvia tai lämpötilariippuvaisia riippuen sidosten luonteesta. Prosessi, jolla niistä tehdään, on herkempi kosteudelle ja vaatii kontrolloitua lämmitystä sekä byproductin poistamista, mikä erottaa ne suuresti additiopolymereista.

Kuvauksen mukaan kondensaatiopolymeerit eroavat usein additiopolümerien käsittelytavoista ja reaktiopoluista sekä kestosta ympäristössään, mikä vaikuttaa niiden käytettäviin sovelluksiin ja valmistusmenetelmiin.