kondensaatiopolmeerit

Kondensaatiopolymeerit ovat polymeerejä, jotka muodostuvat, kun kaksi tai useampi monomeerimolekyyli yhdistyy toisiinsa vapauttaen samalla pienen molekyylin, kuten veden, metanolin tai suolahapon. Tämä prosessi tunnetaan nimellä kondensaatiopolymerisaatio. Toisin kuin additiopolymeereissä, joissa kaikki monomeerin atomit sisältyvät polymeeriketjuun, kondensaatiopolymeereissä muodostuu pieni sivutuote.

Tärkeimpiä kondensaatiopolymeerejä ovat polyesterit, polyamidit, polykarbonaatit ja polyuretaanit. Polyesterit, kuten polyetyleenitereftalaatti (PET), muodostuvat, kun diesteri reagoi diolin kanssa. Polyamidit, kuten nailon, syntyvät, kun diamini reagoi dikarboksyylihapon kanssa. Polykarbonaatit muodostuvat bisfenolin ja fosgeenin välisestä reaktiosta. Polyuretaanit puolestaan syntyvät di-isosyanaatin ja diolin reaktiosta.

Kondensaatiopolymeereillä on laaja kirjo käyttökohteita niiden monipuolisten ominaisuuksien ansiosta. Niitä käytetään muun muassa tekstiileissä, muoveissa, kuiduissa, liimoissa, pinnoitteissa ja lääketieteellisissä laitteissa. Esimerkiksi polyesterikuituja käytetään vaatteissa ja kodintekstiileissä, kun taas nailonia hyödynnetään köysissä, verkoissa ja kestävässä muovissa. Polykarbonaattia käytetään optisissa levyissä ja luodinkestävässä lasissa.