kokonaismerkityksestä

Kokonaismerkityksestä tarkoitetaan ilmiön tai viestinnän kokonaishoitua merkitystä, joka syntyy vasta, kun tarkastellaan sitä kokonaisuutena osien vuorovaikutuksen, kontekstin ja tarkoituksen kautta. Merkitys ei näin ollen rajoitu yksittäisiin sanoihin, kuviin tai signaaleihin vaan muodostuu niiden suhteista ja yhteisestä käytöstä.

Teoreettisesti kokonaismerkitys liittyy semiotiikkaan ja hermeneutiikkaan: merkitys nähdään emergenttina ilmiönä, joka rakentuu osien suhteista sekä lukijan tai vastaanottajan tulkinnasta. Tämä lähestymistapa korostaa, että merkityksen ymmärtäminen vaatii kontekstin merkityksen huomioon ottamista sekä tekstin tai ilmiön historiallisia, kulttuurisia ja tilanteellisia yhteyksiä. Kokonaismerkitys voi olla suurempi kuin osiensa summa, ja se voi muuttua eri tulkitsijoiden, aikojen tai käyttötarkoitusten myötä.

Käytännön sovelluksia löytyy kirjallisuudentutkimuksesta, käännöstieteestä, mediakirjallisuudesta sekä suunnittelusta ja viestinnästä. Esimerkiksi romaanin kokonaismerkitys muodostuu tarinan juonesta, teemasta, symboliikasta, rakennuksesta ja kerronnan muodosta, ei pelkästään yksittäisistä lauseista. Käännöksessä kokonaismerkityksen säilyttäminen voi edellyttää kulttuurisidonnaisten viitteiden ja sävyjen huomioimista, ei ainoastaan sananmukaisen sisällön siirtämistä. Myös designissa ja brändiviestinnässä kokonaismerkitys syntyy siitä, miten visuaaliset elementit, käyttöliittymä ja kommunikoidut arvot tukevat toisiaan.

Rajoitteet liittyvät tulkinnan subjektiivisyyteen, kulttuurisidonnaisuuteen ja aikaeroihin: sama kokonaismerkitys voi olla erilainen eri yleisöille, ja se voi muuttua kontekstin mukana. Kokonaismerkityksen tutkimuksessa käytetään usein hermeneuttisia ja kontekstuaalisia lähestymistapoja sekä vertailua eri tekstien ja ilmiöiden välillä.

See also: holismi, semantiikka, pragmatiikka, hermeneutiikka, semiotikka.