kirjallisuudentutkimuksesta

Kirjallisuudentutkimus on humanistinen tiede, joka tutkii kirjallisuutta teksteinä sekä kulttuurisena ilmiönä. Se analysoi sekä yksittäisiä teoksia että kirjallisuuden tuotannon historiallisia ja yhteiskunnallisia taustoja sekä pyrkii ymmärtämään tekstin merkityksiä, tulkintoja ja lukukokemuksia. Tutkimuksessa huomioidaan kieli, muoto, intertekstuaalisuus sekä kirjoittajan ja lukijan roolit.

Lähestymistavat vaihtelevat: klassinen close reading, historiallis-kontekstuaalinen tutkimus sekä teoreettiset suuntaukset kuten strukturalismi ja poststrukturalismi, feministinen kirjallisuudentutkimus, marxilainen ja uushistoriallinen lähestymistapa sekä kulttuurintutkimus. Digitaalinen humanismi sekä intertekstuaalisuuden ja genrekritiikin kaltaiset näkökulmat ovat nykykontekstissa yleisiä. Tutkimus tukee usein monitieteistä analyysia, jossa tekstiä tarkastellaan sen syntyhistoriasta, vastaanotosta ja medioista riippuvaisena.

Kirjallisuudentutkimuksen kohteita ovat sekä yksittäiset teokset ja kirjailijat että laajemmat ilmiöt kuten kirjallisuuden vuorovaikutus muiden taiteiden kanssa, muodon kehitys eri aikakausina sekä lukijayhteisöjen vastaanotto. Tutkimus käsittelee genrejä, kielen kehitystä, käännös- ja translatiivisia käytäntöjä sekä kirjallisuuden asemaa yhteiskunnallisissa ja ideologisissa keskusteluissa.

Suomessa kirjallisuudentutkimusta harjoitetaan pääasiassa yliopistoissa humanistisissa tiedekunnissa. Ala sijoittuu laajemman kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksen kenttään, ja termiä käytetään sekä “kirjallisuustiede” että “kirjallisuudentutkimus”. Historiallisesti ala ammentaa klassisesta philologiasta sekä 20. vuosisadan teorioiden kehityksestä; nykyisin se kytkeytyy kansainvälisiin teorioihin ja monitieteelliseen tutkimukseen.