kiusaantumista

Kiusaantuminen tarkoittaa järjestelmällistä ja ei-toivottua käytöstä, jolla pyritään loukkaamaan, kontrolloimaan tai eristämään toinen henkilö. Ilmiö voi ilmetä yksilö- tai ryhmätilanteissa ja sen muotoja ovat sekä fyysinen että sanallinen häirintä, sosiaalinen paine ja eristäminen sekä verkossa tapahtuva kiusaaminen.

Tyypillisiä konteksteja ovat koulu- ja opiskelijayhteisöt, joissa kiusaaminen voi ilmetä nimittelynä, uhkailuna, kiertämisellä ryhmästä pois sekä sosiaalisen statuksen polkemisella. Työpaikoilla kiusaantuminen näkyy usein psykisen tai sosiaalisen häirinnän muodossa, kuten mobbauksena, loukkauksina, ryhmäpaineen käyttöön tähtäävänä käytöksenä sekä väärinkäyttönä, jolla kontrolloidaan toisen toimintaa. Verkkokiusaaminen kattaa uhkailun, vainon, loukkaukset ja yksityisyyden loukkaamisen digitaalisessa ympäristössä.

Kiusaantumisen taustalla voivat olla valtasuhteet, ryhmäpaine, epävarmuus sekä eriarvoisuuteen liittyvät asenteet. Sen vaikutukset ulottuvat uhrin mielenterveyteen, itsetuntoon, opiskelukykyyn tai työtehoon ja voivat johtaa pitkäänkin kestäviin kohtaamisiin tai eristäytymiseen.

Ehkäisy ja vastatoimet perustuvat turvallisen ilmapiirin rakentamiseen, varhaiseen tunnistamiseen sekä asianmukaiseen tukeen. Koulut ja työpaikat voivat laatia selkeät ohjeet kiusaamisen ehkäisemiseksi, tarjota neuvontaa sekä rohkaista raportointiin. Verkkokiusaamisessa käytetään raportointikanavia ja turvatoimia; uhrien tukeminen ja auttavien tahojen mukaanotto on tärkeää. Lainsäädäntö ja yleiset ohjeistukset tukevat näitä toimia anti-kiusaamisen politiikoilla sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteilla.

Lisätietoja löytyy koulutuksen, terveys- ja sosiaalipalveluiden sekä järjestöjen ohjeistuksista ja verkkosivuilta.