häirintä

Häirintä tarkoittaa toistuvaa tai jatkuvaa käytöstä, jolla toinen henkilö loukataan, uhataan tai heikennetään hänen itsemääräämisoikeuttaan. Se voi olla tahallista tai osin tiedostamatonta, ja ilmiö sisältää sekä verbaalista että ei-verbaleja keinoja. Häirintä voi kohdistua henkilön ominaisuuksiin kuten sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontoon, koulutukseen tai muuhun asemaan, mutta se voi liittyä myös yleiseen kohteluun.

Häirintä ilmenee monin tavoin. Verbalinen häirintä sisältää ilkeää tai halventavaa puhetta, kiusaamista ja uhkauksia. Visuaalinen häirintä voi olla uhkaavia kuvia, pilkkaa tai ei-toivottua katsetta. Fyysinen häirintä tarkoittaa suoraa koskemista, seuraamista tai muuta painostavaa toimintaa. Verkossa tapahtuva häirintä (cyberhäirintä) kattaa tekstiviestit, sosiaalisen median viestit, stalkkauksen ja levittämisen, joka kohdistuu henkilöön.

Asetukset ja kontekstit ovat tärkeitä: työpaikat, koulut, julkiset tilat ja verkkoalustat voivat tarjota tiloja häirinnälle. Häirintä vaikuttaa uhrin psyykkiseen hyvinvointiin, valintojen rajoittumiseen ja sosiaaliseen osallistumiseen, mikä voi heikentää mielenterveyttä sekä työ- tai opiskelumenestystä.

Ehkäisy ja vastetoimet koostuvat selkeistä ohjeista, raportointikanavista ja nopeasta puuttumisesta. Organisaatioiden tulisi tarjota koulutusta, tukipalveluita uhreille sekä turvalliset kanavat ilmiantoihin. Yhteisöt voivat edistää tasa-arvoa, hyvää ilmapiiriä ja nollatoleranssia häirintää kohtaan. Lainsäädäntö ja käytännöt vaihtelevat maittain, mutta monissa yhteiskunnissa häirintä on kiellettyä ja seuraamuksia voidaan määrätä sekä rikosoikeudellisesti että siviilioikeudellisesti.