kirkasvalohoito

Kirkasvalohoito on hoitomuoto, jossa potilas altistuu kirkkaalle keinovalolle lyhyiksi jaksoiksi päivittäin. Yleisimpiä käyttökohteita ovat vuodenaikaisperäinen masennus (kaamosmasennus) sekä eräät unirytmiin ja vuorotyöhön liittyvät häiriöt. Hoitoa toteutetaan sekä kliinisissä tiloissa että kotikäytössä käyttäen UV-säteilyä suodattavia kirkasvalolaitteita.

Mekanismi: Valon vaikutus tapahtuu silmien kautta aivojen sisäisen kellon säätelyyn. Aamuinen kirkas valo vähentää melatoniinin tuotantoa, siirtää vuorokautista rytmiä ja parantaa heräämistä sekä vireystilaa. Näin tuki saattaa lievittää mielialan laskua ja parantaa unirytmiä.

Käyttö: Käytössä ovat noin 2 500–10 000 luxin kirkkaudella varustetut valolähteet. Suositeltu etäisyys kasvoista on noin 20–60 cm. Hoitoaika on tyypillisesti 15–60 minuuttia päivittäin, useimmiten aamuisin. Hoito voidaan jatkaa useita viikkoja tai kuukausia yksilöllisen vasteen mukaan. Laitteen tulee olla UV-säteilyltä suojattu.

Vasta-aiheet ja varotoimet: Vakavat verkkokalvon sairaudet, epilepsia sekä fotosensitiiviset tilat tai lääkkeet voivat rajoittaa käytön. Yleisiä sivuvaikutuksia ovat päänsärky, silmien rasitus ja pahoinvointi. Hoitoa käytetään ohjeiden mukaan ja mielellään terveydenhuollon valvonnassa, etenkin hoidon alkuvaiheessa.

Tehokkuus: Tutkimukset tukevat kirkasvalohoitoa kaamosmasennuksen lievittämisessä ja joidenkin unirytmihäiriöiden sekä vuorotyöhön liittyvien univaikeuksien lievittämisessä. Vaste vaihtelee yksilöllisesti, ja hoito suunnitellaan potilaan tilan mukaan.