kipulääkitystä

Kipulääkitys tarkoittaa kipua lievittävien lääkkeiden kokonaisuutta, jota käytetään sekä akuutin että kroonisen kivun hoidossa. Valinta perustuu kivun syyhyn ja voimakkuuteen sekä potilaan terveydentilaan, muiden lääkkeiden yhteisvaikutuksiin ja mahdollisiin haittavaikutuksiin.

Yleisimmät kipulääkeryhmät ovat parasetamoli, tulehduskipulääkkeet (NSAID:t kuten ibuprofeeni, naprokseeni ja diklofenaakki) sekä opioidi- ja adjuvanttipitoinen hoito. Parasetamoli on monille ensisijaista lievän tai kohtalaisen kivun hoidossa ja kuormittaa maksaa harvemmin maha-suolikanavaa. NSAID:t lievittävät kipua sekä tulehdusta, mutta voivat aiheuttaa maha-suolikanavan, munuaisten tai verenkierron ongelmia, erityisesti pitkäkestoisesti tai riskiryhmissä. COX-2-inhibiittoreina mainitaan joidenkin potilaiden vaihtoehtoja. Opiodit lievittävät kohtuullista–korkeaa kipua, mutta liittyvät riippuvuuteen, hengitysvajauksiin ja ummetukseen; niitä käytetään harkiten ja lyhytaikaisesti. Adjuvantit kuten tietyt antidepressantit ja antikonvulsantit auttavat erityisesti neuropathiseen kipuun. Paikalliset vaihtoehdot, kuten lidokaiinigeelit tai kapsaisiini, voivat täydentää hoitoa.

Kipulääkityksen valinta perustuu yksilölliseen arvioon: kivun luonne (akuutti, krooninen, neuropathinen), teho ja haittavaikutukset sekä muut sairaudet. Dositusohjeet ovat potilaskohtaisia ja lääkärin tai apteekkari-neuvojen mukaan. Turvallisuus huomioi maksaihin, munuaisiin, raskauden ja lasten annostelun erityispiirteet sekä mahdolliset yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa. Kipulääkitystä tulisi tarkistaa säännöllisesti kivun kohotessa tai haittavaikutusten ilmetessä.