Kipulääkitys

Kipulääkitys tarkoittaa kipua lievittävien lääkkeiden käyttöä. Sen tavoitteena on vähentää kipua, parantaa toimintakykyä ja joskus alentaa kuumetta. Kipulääkkeiden käyttöön liittyy annostelu- ja turvallisuusnäkökohtia, ja oikea lääke sekä annostus valitaan kivun laadun, syyn sekä potilaan terveydentilan mukaan.

Kipulääkkeet jaetaan kolmeen pääryhmään. Ensimmäinen ryhmä on ei-opioid-analgeetit, kuten parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet NSAID:t (esim. ibuprofeeni, naprokseeni) sekä asetyylisalisyylihappo. Toinen ryhmä on opioidiset analgesikit (esim. morfiini, oksikodoni, fentanyyli). Kolmas ryhmä koostuu adjuvanttilääkkeistä, kuten joissakin kiputyypeissä käytettävät antidepresantit (trisykliset) ja gabapentinoidit sekä lihasrelaksantit.

Käyttö ja valinta. Parasetamolia käytetään usein lievään–kohtalaisen kipuun ja kuumeeseen; se aiheuttaa harvoin ruoansulatuskanavan ongelmia tai verenvuotoa. NSAID:t lievittävät kipua ja tulehdusta, mutta voivat aiheuttaa ruoansulatuskanavan ärsytystä, verenhyytymien muutoksia sekä harvinaisissa tapauksissa munuais- tai maksavaurioita. Opioideja käytetään keskivaikeaan kipuun tai silloin, kun muuta ei ole riittävästi; niihin liittyy uneliaisuutta, hengityksen hidastumista ja — erityisesti pitkittyneessä käytössä — riippuvuus. Adjuvanttilääkkeet tukevat kipua esimerkiksi neuropatisten kiputilojen hoidossa.

Turvallisuus ja valvonta. Raskauden, imetyksen, maksasairauden, munuaissairauden tai mahahaavan yhteydessä kipulääkkeiden valinnassa tarvitaan lääkärin harkintaa. Yliannostus ja yhteisvaikutukset alkoholin tai muiden lääkkeiden kanssa voivat olla vakavia. Käytä kipulääkkeitä vain annostusohjeen mukaan ja ota yhteys terveydenhuoltoon, jos kipu jatkuu tai pahenee.

Saatavuus ja käytännöt. Monia kipulääkkeitä on saatavilla ilman reseptiä, mutta vahvemmat opioidit sekä tietyt adjuvanttilääkkeet ovat reseptilääkkeitä. Mikäli kipu on pitkäaikaista tai epäilet mahdolliset haittavaikutukset, keskustele lääkärin kanssa oikeasta hoitomuodosta.