lihasrelaksantit

Lihasrelaksantit, myös tunnetuiksi lihasrentgenlääkkeinä, ovat lääkeaineita, joita käytetään lievittämään lihasjännitystä ja kouristuksia. Niitä käytetään yleisesti erilaisissa lihas- ja liikuntaelimistön ongelmissa, kuten vammojen, nivelrikon tai neurologisten sairauksien aiheuttamissa lihaskouristuksissa. Lihasrelaksantit voivat toimia joko keskushermostoon vaikuttamalla tai suoraan lihaksissa.

Keskushermostoon vaikuttavat lihasrelaksantit, kuten bentsodiatsepiinit (esimerkiksi diaatsepaami) ja sentraalit alfa-2-agonistit (esimerkiksi tizanidiini), vaikuttavat estämällä hermosolujen välisiä signaaleja, mikä vähentää lihasjännitystä. Nämä lääkkeet voivat myös aiheuttaa uneliaisuutta ja masentuneisuutta, joten niitä käytetään usein lyhytaikaisesti.

Suoraan lihaksissa vaikuttavat lihasrelaksantit, kuten sukkinilkolinesterasin estäjät (esimerkiksi sukkinyylikoliini), käytetään yleensä anestesiassa tukahduttamaan lihasten supistumista. Näitä käytetään kuitenkin harvoin pitkäaikaiseen lihasrelaksanttihoitoon.

Lihasrelaksantit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten huimausta, uneliaisuutta, päänsärkyä ja vatsavaivoja. Pitkäaikaisessa käytössä voi esiintyä riippuvuutta tai toleranssin kehittymistä. Lihasrelaksantit ovat vasta-aiheisia esimerkiksi vakavissa maksasairauksissa tai hengityselinten ongelmissa.

Lääkärin tulee arvioida lihasrelaksanttien käyttö huolellisesti, ja niitä käytetään yleensä yhdessä muiden hoitomuotojen, kuten fysioterapian, kanssa. Lihasrelaksantit ovat apuvälineitä, eivät pääasiallisia hoitoja, ja niiden käyttöä tulee seurata säännöllisesti.