masentuneisuutta

Masentuneisuus, yleisesti masennus, on tila jossa mieliala on pitkään surullinen tai tyhjä. Siihen liittyy kiinnostuksen ja mielihyvän väheneminen sekä yleinen toimintakyvyn heikkeneminen. Diagnoosi perustuu oireiden kestoon ja vakavuuteen, tavallisesti vähintään kahden viikon ajanjaksoon.

Oireisiin kuuluvat muun muassa jatkuva alakuloisuus, kiinnostuksen tai mielihyvän väheneminen, väsymys, unihäiriöt tai liiallinen nukkuminen, ruokahalun muutokset sekä painonvaihtelut, heikentynyt itsetunto, keskittymis- ja päätöksentekovaikeudet sekä motorisen toiminnan hidastuminen tai kiihtyminen. Joissakin tapauksissa esiintyy itsetuhoisia ajatuksia.

Taustatekijäisiin kuuluu perinnöllinen alttius, välittäjäaineiden toiminnan muutokset ja neurobiologiset tekijät sekä elämän tapahtumat kuten menetykset, krooninen stressi tai sairaudensa kanssa kantaminen. Masennus voi esiintyä yksin tai muiden sairauksien yhteydessä.

Hoito räätälöidään oireiden mukaan. Yleisimpiä muotoja ovat psykoterapia (esim. kognitiivinen tai interpersonaalinen terapia) ja masennuslääkitys (esim. SSRI- tai SNRI-lääkkeet). Hoitoa voidaan toteuttaa yksin tai yhdistelmänä. Lisäksi riittävä uni, liikunta ja sosiaalinen tuki tukevat toipumista.

Ennuste on yleensä hyvä hoidon avulla. Monilla oireet lievittyvät ja toimintakyky palautuu osittain tai kokonaan, mutta masennus voi uusiutua. Hoito on usein pitkäjänteistä ja seuranta tärkeää.

Jos koet toistuvia itsetuhoisia ajatuksia tai et pysty hoitamaan arjen toimia, hakeudu välittömästi ammattilaisen hoitoon tai hätänumeroon. Apua voi hakea myös terveyskeskuksesta tai mielenterveystoimistoista.