kierrätyvyyden

Kierrätyvyyden käsite kuvaa sitä, kuinka suuri osa lopulta syntyvän jätteestä tai materiaalista voidaan erottaa, käsitellä ja palauttaa takaisin raaka-aineiksi kierrätyksen keinoin. Se heijastaa materiaalin soveltuvuutta uudelleenkäyttöön sekä kiertotalouden tavoitteita, joissa arvot pidetään mahdollisimman pitkään käytössä.

Keskeisiä tekijöitä kierrätyvyyteen vaikuttavat muun muassa tuotteen suunnittelu (design for disassembly ja modulaarisuus), materiaalien yhteensopivuus sekä sekoituksen määräävä kontaminaatio. Lisäksi lajittelujärjestelmien kattavuus, teknologiset ratkaisut sekä taloudelliset kannusteet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin materiaali voidaan kierrättää käytännössä. Myös mahdolliset ympäristön ja terveyden kannalta huomioitavat seikat voivat rajoittaa kierrätyksen toteutettavuutta.

Kierrätys voidaan jakaa mekaaniseen kierrätykseen (erottelu, murskaus, puhdistus ja uudelleenkäyttöön valmistelu) sekä kemialliseen kierrätykseen, jossa materiaalin takaisin saaminen tapahtuu kemiallisesti. Joillekin materiaaleille kierrätys on helppoa ja suoraviivaista, toisia rajoittavat monimutkainen koostumus, epäpuhtaudet tai laadun heikkeneminen kierrätyksen aikana.

Kierrätyvyyden arviointi ja seuranta ovat keskeisiä kiertotalouden kehittämisessä. Kansainvälisesti ja EU-tasolla säädetään standardeja sekä tavoitteita pakkaus- ja jäterajauksille, ja kierrätykseen liittyviä merkintöjä käytetään tuotteiden kierrätysuuden ilmaisemiseen. Yleisesti parannukset tähtäävät suunnittelun ja infrastruktuurin kehittämiseen siten, että jätteen synty vähenee ja kiertotalouden arvokaspeiltua materiaalia voidaan pitää kiertokannassa.