keuhkoväylän

Keuhkoväylä on keuhkojen ilmanjakoa ohjaava rakenteiden verkosto, jonka kautta ilma kulkee henkitorvesta keuhkoihin ja edelleen pienempiin hengitysteihin. Suomen kielessä keuhkoväylän muotoa käytetään esimerkiksi lauseissa, joissa viitataan tämän verkoston omistukseen tai osien käytön yhteyteen. Keuhkoväylä käsittää sekä suuret että pienet ilmatiehyet, kuten henkitorven (trakea), oikean ja vasemman pääkeuhkoputken sekä lohkoputket, segmenttibronkit ja pienemmät bronkiolit, päättyen terminaalisiin bronkioleihin.

Rakenteellisesti keuhkoväylä muodostuu sekä suurista että pienemmistä putkista. Henkitorvi jakautuu keuhkoputkiksi, jotka jakautuvat edelleen lohkoputkiksi ja lopulta segmenttibronkeiksi. Näiden jälkeen seuraavat pienemmät bronkiolit, jotka edelleen johtavat kaasujen vaihtoon osallistuvien keuhkorakkuloiden alueelle. Limakalvon klorilliset sekä limaa erittävät solut sekä cilia pitävät ilman puhtaana ja kosteuttavat sen kulkua, kun keuhkoputkien sileä lihas säätelee ilmavirran vastusta.

Toiminnallinen merkitys on keuhkojen ilman kuljettaminen ja valmistelu kaasujen vaihtoon. Keuhkoväylä lämmittelee ja kostuttaa ilman, suodattaen suurimmat epäpuhtaudet ja kosteudella sekä lämpötilalla vaikuttaen aineiden reititykseen keuhkoissa ja keuhkoputkien joustavuuteen. Sairauksissa, kuten astmassa tai COPD:ssa, keuhkoväylän ilmaväylät voivat tihenemään, aiheuttaen hengitysvaikeuksia ja muuntunutta ilmanpaineen hallintaa.

Kliininen huomio: keuhkoväylän kunnossa on keskeinen osa diagnostiikkaa ja hoitoa. Kuvantaminen ja bronkoskopia voivat paljastaa tukoksia tai tulehdusta, ja hoito tähtää ilmaväylien avautumisen sekä liman poistamisen tukemiseen.