ketoasidoosista

Ketoasidoosi on poteniaalisti henkeä uhkaava tila, joka liittyy usein diabetes mellitus -tiloihin. Siinä kehon insuliinivaste on vähäinen tai sen vaikutus heikentynyt, mikä johtaa rasvahappojen ketoainehintaan ja maksassa muodostuvien ketonien kertymiseen. Ketoaineet kertyvät verenkierrossa ja kudoksiin aiheuttaen metabolisia muutoksia sekä happamuuden laskua veressä.

Pathofysiologiassa insuliinin puute lisää lipolyysiä, jolloin maksaan virtaa runsaasti vapaita rasvahappoja. Maksa muokkaa näistä ketoaineita (asetoaseta ja β-hydroksibutiraatti), mikä nostaa veren ketonipitoisuuksia ja aiheuttaa metabolisen asidoosin. Samalla glukoosin käyttö elimistössä on vähäistä ja maksassa lisääntyy glukoosintuotanto, mikä voi johtaa hyperglykemiaan. Dehydraatio on yleistä johtuen polyuriasta.

Oireet ja kliininen kuva vaihtelevat, mutta tyypillisiä ovat juomisen ja virtsan lisääntyminen, laihtuminen, vatsakipu, pahoinVointi ja oksentelu sekä yleinen väsymys. Hengitys voi muuttua syväksi ja nopeaksi (Kussmaul-hengitys). Vakavassa tapauksessa tajunnan tila voi heikentyä; suussa saattaa esiintyä hedelmäinen haju.

Diagnoosi perustuu laboratorioarvoihin: metabolinen asidoosi, matala bikarbonaatti ja kohonneet ketonimäärät veressä tai virtsassa; usein myös korkea verensokeri, vaikka ketoasidoosi voi esiintyä myös normaalilla tai matalalla verensokerilla. Elektrolyytit voivat heijastaa kaliumin vaihtelua: alussa hyperkalemia, hoidon aikana siirtyy kaliumia soluihin ja arvo voi laskea.

Hoito on hätätilanne ja vaatii sairaalahoitoa. Perusteet ovat nestehoito (yleensä isotvektorinen suolaliuos), insuliinilinjaan perustuva hoito sekä elektrolyyttien, etenkin kaliumin, seurantaa ja korjausta. Bicarbonatin käyttö harkitaan vakavassa acidoosissa. Ennuste paranee merkittävästi asianmukaisella ja nopealla hoidolla, mutta komplikaatioilta ja kuolleisuusriskiltä suojautuminen edellyttää aikaisen tunnistamisen ja hoidon toteuttamista. Ennaltaehkäisy kohdistuu diabeteksen omien hoito-ohjeiden noudattamiseen, tunnistukseen ja varhaiseen hoitoon kriisien yhteydessä.