kenttäviljely

Kenttäviljely on agronomian ala, joka käsittelee viljelykasvien tuottamista avomailla. Sen tavoitteena on optimoida maaperän ominaisuudet, ravinteiden hallinta sekä kasvien kasvun aikaiset toimenpiteet, jotta satoa ja laatua voidaan saavuttaa vaihtelevissa olosuhteissa.

Keskeisiä käytäntöjä ovat maaperän valmistelu ja muokkaus, kylvö- ja istutusmenetelmät, viljelykierron suunnittelu sekä jäännösten hallinta. Lannoitus suunnataan ottaen huomioon maan ravinnetila ja kasvin tarpeet, sekä toteutetaan kohdennetusti, usein hyödyntäen kohdennettua viljelyä. Rikkakasvien torjunta tapahtuu mekanisilla, kemiallisilla ja kulttuurisilla keinoilla, ja tuhoeläinten sekä tautien torjunta kuuluu olennaisena osana. Kastelu tai vedenhallinta sekä sadon määrän ja laadun suunnittelu sekä varastointi täydentävät prosessin.

Kenttäviljelyyn liittyy myös koneet ja teknologia: traktorit, muokkauslaitteet, siemenlevittimet, kylvöjärjestelmät sekä erilaiset peltoviljelyn työkalut. Maatalousyhteisössä käytetään yhä enemmän tarkkuusviljelyä, joka sisältää maaperä- ja säänseurantaa, satoisuus- ja pellon kartoitusta sekä kohdennettua, paikkasidonnaista hoitoa.

Kohdekasveina ovat yleisimmin viljat (kuten vehnä, kaura, ruis), öljykasvit (raps), perunat sekä palkokasvit, sekä laitumet. Viljelykierron vaikutus maan ravinnetaseen, eroosion ehkäisyn ja pitkän aikavälin maatalouden kestävyysaseiden kannalta on kenttäviljelyn keskeinen teema.

Kenttäviljelyä opiskellaan ja tutkitaan maatalouden tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja kylä- sekä tutkimusasemilla, tarjoten viljelijöille käytännön ohjeita sekä kenttäkokeiden tuloksia.