kehitystoksikologiaan

Kehitystoksikologia on toksikologian ala, joka tutkii aineiden ja muiden altisteiden vaikutuksia yksilön kehitykseen. Keskeisiä kohteita ovat sikiöaikana tapahtuvat muutokset sekä varhaislapsuuden kehitys, mukaan lukien neurokognitiiviset vaikutukset ja mahdolliset pitkäaikaiset seuraukset. Tietoa kerätään sekä ihmisistä että eläin- ja solumalleista, ja sitä käytetään riskinarvioinnin sekä sääntelyn tueksi.

Keskeisiä tutkimuskohteita ovat teratogeeniset vaikutukset, sikiön kehityksen toksisuus, kasvun hidastuminen sekä epämuodostumat ja toiminnalliset kehityksen muutokset. Tutkimus kattaa sekä yksittäisiä aineita että altisteiden yhdistelmien vaikutukset. Herkkyysvaiheet vaihtelevat kehityksen eri vaiheissa, jolloin tiettyjen ajanjaksojen herkkyys voi olla suurempi kuin toisina.

Menetelmät ja mallit: Eniten käytetyt ovat eläinkokeet rotilla ja hiirillä sekä muiden lajien, kuten sian ja kanien, mallit. Lisäksi hyödynnetään in vitro -malleja, kudos- ja solupohjaisia järjestelmiä sekä organoid- ja zebrafish-malleja. Näitä täydentävät kehitysbiologian ja fysiologian näytöt sekä uudenlaiset altistumismallit. Sääntelyssä noudatetaan OECD:n ohjeita, kuten Developmental Toxicity Study (TG 414), sekä kansainvälisiä ICH-ohjeita.

Kehitystoksikologia kohtaa sekä eettisiä että teknisiä haasteita; eläinkokeiden korvaaminen ja vähentäminen (3R-periaate) on keskeistä. Vaikka mallit auttavat havaitsemaan herkkiä ajanjaksoja ja epämuodostumia, tulokset eivät aina siirry suoraan ihmisiin johtuen lajien välisistä eroista. Kehitystoksikologia tukee sekä lääkkeiden turvallisuuskatselmia että kemikaalien ympäristö- ja kansanterveyskriteerien määrittelyä.