kapillaariverkostoja

Kapillaariverkostoja kuvaa laaja verkosto pienikokoisia verisuonia, jotka muodostavat kudosten mikroverenkierron. Niiden tehtävänä on mahdollistaa aineiden, kaasujen ja nesteiden vaihtuminen veren ja solujen välillä sekä tasoittaa verenkierron paineita kudoksittain.

Kapillaarit ovat hyvin ohuita verisuonia, joiden seinämät koostuvat pääasiassa endoteelisoluista ja basaalimatriisista sekä yleensä pericyytteistä. Halkaisija on noin 5–10 mikrometriä, ja punasolut kulkevat kapillaarien läpi usein yksittäin. Kapillaariverkoston yksittäiset osat, kapillaarinippet, muodostavat kudoksiin laajoja verkostoja, jotka voivat olla jatkuvasti tai tilapäisesti avoimia riippuen kudostarpeista.

Toiminnallisesti kapillaariverkosto mahdollistaa hapen ja hiilidioksidin sekä ravinteiden ja jätetuotteiden vaihtumisen veren ja solujen välillä. Avoimuus ja kapasiteetti vaihtelevat kudoksittain; esimerkiksi aivot, sydän ja lihasverkostoilla kapillaaritiheys on korkea, jolloin aineidenvaihto on tehokasta, kun taas rustokudoksissa kapillaarit ovat vähäisiä.

Säätely tapahtuu paikallisesti autoregulaation keinoin sekä hermostollisesti ja hormonisesti. Paikallinen metaboolinen tila, kuten CO2, pH ja adenosiinipitoisuus, vaikuttavat arteriolien tonukseen ja kapillaarien virtausaikatauluihin. Kapillaariverkoston sairaudet voivat heikentää kudosten verenvirtauksen hallintaa, ja ne liittyvät muun muassa diabetes mellituksen mikrovaskulaarisiin komplikaatioihin sekä iskemiin.

Tutkimuksessa kapillaariverkostoa arvioidaan esimerkiksi kapillaroskopiaan tai histologisiin menetelmiin perustuvilla mittauksilla, kuten kapillaaritiheyden ja verenvirtauksen vaihtelujen kartoituksella.