kapillaaritiheyden

Kapillaaritiheys kuvaa kapillaarien määrää kudoksen pinta-alaa tai tilavuutta kohti. Se on keskeinen osa mikrovaskulaatiota ja vaikuttaa kudoksen hapen, ravinteiden ja jätteenvaihdon tehokkuuteen sekä nesteen liikkeeseen. Korkea kapillaaritiheys mahdollistaa pienemmän diffuusiomatkan ja parantaa kudoksen verenkiertopotentiaalia erityisesti korkean aineenvaihdunnan alueilla.

Kapillaaritiheys ilmoitetaan yleensä kapillaarien määränä per neliömillimetri (capillary density, CD). Mittauksessa käytetään usein histologista valmistelua ja immunostainauksia kapillaarien tunnistamiseen (esim. CD31/PECAM-1). Muita ilmaisuja ovat kapillaariverkon pituustiheys sekä capillary-to-fiber - suhde, joka kuvaa kapillaarien määrää suhteessa lihassäieisiin. Arvot vaihtelevat kudostyypin, lajin ja kunnon mukaan.

Fysiologisesti kapillaaritiheydellä on tärkeä rooli hapen ja aineiden kuljetuksessa. Harjoittelun lisäetäisyydet lisäävät usein kapillaarien määrää ja parantavat ventilaatiokapasiteettia kudoksessa, kun taas ikääntyminen, ja sairaudet kuten diabetes tai ateroskleroosi voivat pienentää kapillaaritiheyttä tai heikentää kapillaariverkon rakennetta. Kasvaimia ympäröivä verisuonitus (angiogeneesi) voi toisinaan suurentaa kapillaaritiheyttä, mutta rakenteeltaan epätasaista ja toiminnallisesti epäoptimaalista.

Käytännön huomioita mittauksissa ovat näytteen valinta, valmistusmenetelmät ja 2D-leikkeestä tehtävä arviointi, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin. Kapillaaritiheys on yksi useista mittareista, joilla kuvataan kudoksen mikroverenkierron tilaa ja sen muutoksia eri fysiologisissa ja patologisissa tiloissa.

---