kapillaareista

Kapillaari on hyvin ohut verisuoni, joka muodostaa mikroverenkierron pienimmän osan. Kapillaariverkosto yhdistää valtimolähteistä virtaavan veren pienimpiin laskimoihin ja mahdollistaa kudosten hapen, hiilidioksidin sekä ravinteiden vaihdon sekä vihertyminen kudoksista verenkiertoon. Kapillaarit ovat tärkeä osa aineiden kuljetusta ja säätelyä kudosten tarpeiden mukaan.

Rakenne ja tyypit. Kapillaarin seinämä koostuu yksittäisestä endoteelisoluista, joiden ympärillä on basalista kalvoa. Monilla kapillaareilla on pericyyttejä, jotka tukevat seinämää ja vaikuttavat läpäisevyyteen sekä veren virtaaman säätelyyn. Kapillaareita luokitellaan yleisesti kolmeen päätyyppiin: jatkuvat kapillaarit, fenestroituneet (läpäisevämmät) kapillaarit sekä sinusoidiset kapillaarit. Jatkuvat kapillaarit löytyvät suurimmasta osasta kudoksia, fenestroidut kudoksista, joissa tapahtuu aktiivisempaa aineen siirtoa (esimerkiksi munuaisissa ja ohutsuolessa), ja sinusoidiset kapillaarit suurissa elävissä elimissä (maksassa, pernassa, luuytimessä), joissa läpäisevyys on suurta.

Toiminta ja fysiologia. Kapillaarit mahdollistavat diffuusion, filtraation ja transsytoosin avulla kaasujen, ravinteiden sekä hormonien vaihtoa veren ja solujen välillä. Punasolujen voi usein ohittaa kapillaarien pienimmän osan vain yksittäisellä solukerralla. Verenkierroksen säätely kapillaaritasolla riippuu paikallisista metabolisista vaatimuksista, veren virtauksesta sekä endoteliumin ja pericyttien vuorovaikutuksesta.

Kliininen merkitys. Mikrovaskulaariset muutokset liittyvät moniin sairauksiin, kuten diabeteksen mikroangiopatiaan, tulehduksellisiin tiloihin ja sclerodermaan. Capillaroscopy eli kapillaroskopia on tutkimusmenetelmä mikroverenkierron tilan arvioimiseksi. Kapillaarien eheys ja täyttyminen ovat myös kliinisiä merkkejä verenkierron tilasta, kuten kapillaarisen täyttymisen viivästyminen voi viitata heikentyneeseen perfuusioon.