kantatilanne

Kantatilanne on geoteknisessä suunnittelussa käytettävä käsite, joka kuvaa maaperän nykyistä kantokykyä eli sitä, miten suuret kuormat maa kestää ilman liiallista painumaa tai rakenteellista epäonnistumista. Kantatilanteen arviointi on perustaa perustusten, maanpinnan ja tukirakenteiden mitoitukselle, ja se vaikuttaa valittaviin ratkaisuihin kuten maaperän parantamistoimiin, perustustyyppiin sekä mahdollisiin tukitoimiin.

Kantatilannetta arvioidaan sekä kenttä- että laboratoriotutkimuksin. Kenttätesteihin kuuluvat esimerkiksi penetraatiokokeet (kuten SPT) ja puikonennustutkimukset sekä levyt kuormitustestit. Laboratoriokokeissa suoritetaan oedometrinen ja triaxiaalinen testaus sekä muita lujuus-, jäykkyys- ja µ-arvoja määritteleviä kokeita. Tulokset tulkitaan geoteknisiin malleihin ja yhdistetään rakenteiden suunnitteluun sekä mahdollisiin maaperän käsittelytoimiin.

Kantatilanteeseen vaikuttavat tekijät ovat maaperän laji ja sen tiiviystaso, vedenpitoisuus ja pohjaveden taso, kosteudenvaihtelut, jäätyminen ja sulaminen sekä kuormituksen suuruus, kesto ja jakautuminen. Myöskin aiemmat kaivuutyöt, rakennushistorian vaikutukset ja maaperän anisotropia voivat muuttaa kantokykyä.

Arvioinnin luonteeseen kuuluu epävarmuus ja maaperän heterogeenisyyden huomiointi. Usein esitetään useita kantavuusarvoja ja varoitusperusteisia rajoituksia, joita käytetään suunnittelutyössä. Kantatilanne muodostaa keskeisen osan turvallisen ja kestävän rakentamisen suunnittelua sekä riskien hallintaa.

Lisää aiheesta: kantavuus, geotekniikka, perustukset.