kandidaidoosit

Kandidaidoosi on sieni-infektio, jonka yleisin aiheuttaja on Candida albicans. Candida-lajit ovat osa ihmisen normaalifloraa iholla ja limakalvoilla, mutta infektion kehittyminen tapahtuu, kun sienen kasvua rajoittavat mekanismit heikkenevät tai sienen määrä kasvaa liiallisesti. Kandidaidoosi voi ilmetä paikallisesti limakalvoilla tai harvemmin invasiivina tauteina, jotka voivat vaikuttaa sisäelimiin.

Kandida-lajeja on useita. Yleisin on C. albicans, mutta myös C. glabrata, C. krusei ja muut lajit voivat aiheuttaa oireita. Riskitekijöitä ovat antibioottihoidot, immunosuppressio (esim. HIV/AIDS, syöpähoito, siirrot), diabetes, raskauden aikainen hormonaalinen muutos sekä pitkäaikainen kateeterihoito ja tehoosastojen hoito.

Kandidaidoosin tavallisimpia muotoja ovat suun ja nielun kandidoosi (suun kandidoosi), emättimen kandidoosi sekä ihon- ja limakalvojen kandidoosi. Harvinaisempi mutta vakavampi muoto on invasiivinen kandidoosi, jossa sieni voi päästä verenkiertoon ja tarttua elimiin. Oireita voivat olla suussa valkoiset plakit, kipeytyminen tai särkyläiset tuntemukset; emättimen kandidoosissa kutina, polttelu ja tuekiset eritteet; ihon kandidoosissa punoitus ja kutina iho- tai ihomolemmilla alueilla; invasivinen kandidoosi aiheuttaa kuumetta, vilunväristyksiä ja mahdollisesti elinvaurioita tai sepsistä.

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä laboratoriohastra. Näytteitä voidaan ottaa vaurioituneelta limakalvolta, iholta tai verestä. Mikroskopia, KOH-mikroskopia, viljely ja molekyylidiagnostiikka voivat vahvistaa Candida-lajin. Verikokeet ja beta-D-glukaani -testi voivat tukea diagnoosia vaikeammissa tapauksissa.

Hoito riippuu taudin muodosta. Paikalliset infektiot hoidetaan usein naamarit tai suun kautta annettavilla antifungaalisilla lääkkeillä (esim. paikalliset azolit, suun fluconazole). Invasiivisessa kandidoosissa ensimmäinen linja on IV-sienilääke kuten echinocandin (kaspofungin, micafungin tai anidulafungin) tai vaihtoehtoisesti liposomaalinen amphoteritsiini B, siirryttäessä tarvittaessa fluconazoliin, jos laji on herkistettävissä. Hoitokesto vaihtelee infektion vakavuuden mukaan, tyypillisesti useita viikkoja.

Ennaltaehkäisy perustuu riskitekijöiden hallintaan: harkittu antibioottihoito, glykemian kontrollointi diabeteksessa, kateetrien tarpeen arviointi ja yleinen hygienia.