kaivosjäte

Kaivosjäte on kaivostoiminnan yhteydessä syntyvää jätettä. Se koostuu sekä louhitun kiven ja muun maa-aineksen jätteestä että malmin rikastuksesta ja jalostuksesta muodostuvista prosessijätteistä. Kaivosjäte voi sisältää epäorgaanisia aineita, kuten raskasmetalleja ja rikkihappoja, sekä rikastuksessa käytettyjä kemikaaleja. Sen laadut ja määrät riippuvat kivilajista, rikastusmenetelmistä ja ympäristöolosuhteista.

Tyypillisiä muotoja ovat jätekivet ja louheen varastointi jätekivivuorina sekä rikastuksesta syntyvät lietteet, joita pidetään altaissa ja säiliöissä. Lisäksi jätteisiin kuuluu veden mukana kulkeutuvaa materiaalia sekä kuivuneita ja märkiä jätteenaloitteita. Kaivosjäte voi pysyä pitkäaikaisina ympäristövaikutuksina eläville organismeille ja ekosysteemeille.

Ympäristö- ja terveysriskit liittyvät erityisesti vedenlaatuun ja maaperään. Hapettuessaan sulfideiksi sisältävät mineraalit voivat aiheuttaa happamoitumista ja raskasmetallien liukenemista takaisin veteen. Tämä voi heikentää pohja- ja pintavesien laatua sekä vaikuttaa kasvillisuuteen ja eläimistöön. Pölynsäätely, maaperän eroosio ja maiseman muokkaus ovat myös huomioitavia seikkoja.

Hallinta ja sääntely perustuvat turvalliseen varastointiin, veden kierrätykseen ja kestävään jätehuoltoon. Kaivosjäte varastoidaan asianmukaisiin pato- ja lietesäiliöihin, ja käytetään backfilling- ja maisemointi-/kansan viihtyvyyttä parantavia toimenpiteitä. Ympäristönsuojeluvaatimukset sekä pitkäaikainen seuranta ja sulkemissuunnitelmat kuuluvat olennaisina osina suunnitteluun. Suomessa toiminnan sääntelyä ohjaavat kaivoslaki, vesilaki ja ympäristönsuojelulainsäädäntö sekä ympäristövaikutusten arviointi.