jääkerrostumat

Jääkerrostumat ovat jäätiköihin ja niiden ympäristöön liittyviä kerrostumia, jotka muodostuvat toistuvista lumikerroksista ja niiden tiivistymisestä kiinteäksi jääksi. Jokainen lumikerros jättää jäähän oman kerroksensa, ja kerrostumia erottavat laminaatiot sekä epäpuhtaudet kuten pöly, tuhka tai suolan muodossa saatavat aineet. Kerrostumat voivat esiintyä sekä jäätikön sisällä että sen pinnan eläminen alueilla, joissa jäätikkö on aiemmin karttunut.

Muodostuminen: Uudet lumikerrokset puristuvat vanhojen päälle ja muuttuvat vähitellen kiinteäksi jääksi. Vuotuiset ja kausittaiset vaihtelut synnyttävät usein erottuvia laminaatioita, joiden avulla voidaan lukea ilmaston muutoksia. Sulamisjaksot sekä uudelleenjäätyminen voivat lisätä kerroksia ja muuttaa niiden koostumusta sekä tiiviyttä. Kerrostumiin kertyvät epäpuhtaudet ja ilmansaasteet kuvaavat aikakauden ilmakehää.

Merkitys ja tutkimus: Jääkerrostumat ovat tärkeä lähde ilmastonhistoriassa. Niitä tutkitaan erityisesti jäätiköiden ja jääytimien avulla sekä laminaatioiden, isotooppien (esimerkiksi oksone–18 ja deuterium) ja epäpuhtauksien analysoinnin kautta. Näiden avulla voidaan päätellä menneiden lämpötilojen, sademäärien ja ilmaston vaihtelujen ajoituksia sekä mittasuhteita.

Maantieteellinen levinneisyys: Jääkerrostumia löytyy globaalisti suurilta jäätikköalueilta, kuten Grönlannissa ja Etelämantereella, sekä muilta merkittäviltä jäätiköiltä. Pohjoisilla alueilla Suomessa ja muualla pohjoisessa jäätikköihin liittyvät kerrostumat ovat olennainen osa ilmastonhistorian tutkimusta.