kerrostumat

Kerrostumat (sing. kerrostuma) ovat geologinen ilmiö, jossa maa-aines muodostaa peräkkäisiä, päällekkäisiä kerroksia. Ne syntyvät, kun sedimentit kulkeutuvat ja kasaantuvat ajan myötä ja kiven kovettuminen vahvistaa kerroksellisuuden. Kerrostumat esiintyvät pääasiassa sedimentaarisissa kivissä, mutta joissain tapauksissa myös metamorfisissa kivissä voidaan havaita kerroksellisuutta. Kerrostumien järjestys heijastaa menneitä ympäristöjä ja tapahtumia, ja niitä tutkitaan stratigrafian keinoin.

Muodostuminen ja rakenne

Sedimentaatio alkaa, kun kuljetetut hiukkaset ja liuenneet aineet laskeutuvat ja kertyvät tietyssä ympäristössä, kuten joen, järven tai meren äärellä. Ajan kuluessa nämä kerrokset tiivistyvät ja muodostuvat kiinteäksi kiviksi. Kerrostumat voivat olla tasaisia tai kaltevuutta osoittavia; niiden rajat, värimuutokset ja koostumukset kertovat sedimentaation olosuhteista. Eri kerrostumat voivat sisältää fossiileja, värin ja koostumuksen vaihtelua sekä erilaisia rakenteita, kuten varautuneita tai vuorottelevia kerroksia.

Merkitys

Kerrostumat tarjoavat tärkeää tietoa maankäiväisestä historiasta. Niiden järjestys mahdollistaa suhteellisen iän määrittämisen ja paläalisten ympäristöjen rekonstruoinnin. Fossiilit, kerrosten paksuus ja koostumus auttavat tulkitsemaan paleoekologiaa sekä paleogeografiaa. Kerrostumia käytetään myös luonnonvarojen etsinnässä sekä geoteknisessä suunnittelussa, sillä ne vaikuttavat esimerkiksi vedenliikkuvuuteen ja rakennusolosuhteisiin.

Tutkimus ja termit

Kerrostumien tutkimus kuuluu stratigrafian piiriin. Kenttähavainnot, kartoitus ja näytteenotto muodostavat perustan kerrostumien tulkinnalle, ja keskeisiä käsitteitä ovat kerrostuma, kerrospinta ja kerrostuman koostumus.