jarrutusvaiheen

Jarrutusvaihe on ilmiön tai prosessin osa, jossa liikkeen nopeus pienenee, tai kappale pysäytetään jarruttamalla. Termiä käytetään yleisesti teknisissä yhteyksissä, kuten ajoneuvojen, rautatiejärjestelmien, lentokoneiden ja teollisten laitteiden yhteydessä, joissa hallittu decelerointi on oleellista.

Fyysisesti jarrutusvaihe tarkoittaa jarrutusvoiman soveltamista kappaleeseen, joka muuttaa kineettisen energian lämmöksi tai siirtää sen takaisin varastoitavaksi energiaksi regeneratiivisessa järjestelmässä. Yleisimpiä toteutuksia ovat mekaaninen tai hydraulinen (tai pneumaattinen) jarrutus, jossa jarrulevyt, -palat ja tukikokoonpanot tuottavat kitkan vastusta. Eri järjestelmien yhdistelmät voivat hyödyntää myös regeneratiivista jarrutusta, esimerkiksi sähkö- tai hybridiajoneuvoissa, jolloin osa energiasta kerätään sähköiseksi varastoksi.

Ajoneuvojen kontekstissa jarrutusvaihe alkaa usein kuljettajan jarrupainalluksesta tai automaation ohjaamasta signaalista ja etenee kohti hallittua pysähtymistä. Jarrutuksen aikana järjestelmät voivat reagoida poikkeamiin (esim. märkä- tai jäälähtö, jalka ABS-kytkyn) siten, että pyörien lukkiutumista estetään ja ohjattavuus säilyy. Jarrutusvaiheen laadukkaus heijastuu sekä pysähtymisnopeuteen että tienpidon vakauteen; liiallinen lämpeneminen tai jarrutusvoiman epäsäännönmukaisuus heikentävät suorituskykyä ja turvallisuutta.

Aktiivinen jarrutusvaihe sisältää usein säätöjä, kuten jarrutusvoiman hallinta, jarrupaineen modulointi ja tarvittaessa palautuminen könteihin, sekä järjestelmiä, joilla varmistetaan turvallinen lopullinen pysähtyminen erilaisissa ajo- ja kuormitustilanteissa.