jarrutusvoiman

Jarrutusvoima on voima, joka vastustaa ajoneuvon liikettä ja aiheuttaa sen hidastumisen tai pysähtymisen. Se syntyy pääasiassa jarrujärjestelmän kitkasta: jarrupalat puristuvat jarrulevyyn tai rumpuun ja tuottavat vastakkaisen kitkavoiman. Renkaiden ja tien välinen kontakti sekä ilmanvastus voivat myös vaikuttaa jarrutukseen. Nykyajoneuvoissa voidaan lisäksi hyödyntää regeneratiivista jarrutusta, jossa osa energiasta muunnetaan sähköiseksi.

Newtonin toisen lain mukaan jarrutusvoima aiheuttaa kiihtyvyyden a = -F_jarrutus/m. Kun nopeus pienenee, jarrutusmatka voidaan arvioida likimäärin kaavalla d = v0^2/(2a). Maksimaalinen jarrutusvoima rajoittuu tien ja renkaan väliseen kitkaan: F_max = μ N, missä μ on kitkakerroin ja N on normaalivoima (paino).

Jarrutusvoiman hallinta jakaa voiman etu- ja takapyörille ja säätyy jarrujärjestelmissä. ABS (anti-lock braking system) säätää jarrutuspaineita estääkseen renkaan lukkiutumisen, mikä parantaa hallittavuutta lyhyellä pysähdyksellä. Nykyään yhä useammissa ajoneuvoissa on myös regeneratiivinen tai sähköinen jarrutus sekä jarru-by-wire -ratkaisuja, joissa osa jarrutusvoimasta tuotetaan sähköisesti.

Olennainen huomio on tienpinnan ominaisuudet: märkä, jää, lumi tai kuluneet renkaat voivat heikentää kitkaa ja siten jarrutusvoimaa sekä pidentää pysähtymismatkaa. Jarrutusvoima on keskeinen osa ajoneuvon turvallisuutta ja suorituskykyä, ja sitä hallitaan sekä mekanisesti että elektronisin säätöin.